Yhden kulhon piirakka

Mittaa ja sekoita. Siinä se.
Lupasin omenapiirakan ohjeen vielä jakaa, joten tänään olisi tarjolla pikapiirakkaa. Marjapiirakan tekeminen onnistuu nopeammin kuin uuni lämpenee, ilman kulhoa ja mittalusikoita ihmeempiä välineitä. Omenoita käyttäessä täytyy vielä viipaloida omppuset, kanelin huolellista ripottelua unohtamatta. Valitse itse, mikä on ehtimisen/viitsimisen/jaksamisen/malttamisen tasosi tällä kertaa.

Leipominen joka tapauksessa kannattaa. Aina kun se edes käy mielessä. Eli nyt. Tai viimeistään sitten, kun olet ensin keittänyt omenasosetta. Sen jälkeen onkin hyvä syy kutsua vieraita. Tai syödä koko terveysherkku itse, miksei niinkin. Itse tarjosin piirakkaa viime viikolla ystäväporukalle. Tykkäsivät. Joten pidemmittä puheitta reseptiin...

Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Voitele piirakkavuoka (halk. ~24cm) kookosöljyllä ja kaada taikina vuokaan. Asettele pinnalle omenaviipaleet tai marjat ja viimeistele kookossokerilla ja kanelilla. Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla noin 20 minuuttia, kunnes piirakka on juuri kypsynyt (haarukkaan ei jää taikinaa). Älä ylipaista, vaan jätä piirakka aavistuksen meheväksi. Tarjoile sellaisenaan tai esimerkiksi kookosmaidosta, kananmunasta & vaniljajauheesta keitellyn vaniljakastikkeen kanssa.

Huomio 1. Piirakka on vain kevyesti makea, omaan makuuni juuri sopiva. Jos kuitenkin olet suuri makean ystävä, ei hätää, lisää vain kookossokerin (tai stevian) määrää.

Huomio 2. Taikina on hyvää, ei siis kannata olla turhan tarkka kun kaapii taikinaa vuokaan :)

Mukavaa viikonloppua (josta tuore leivonnainen tekisi varmaan entistä mukavamman...)!

~Sofie~

Omppusoseen uudet kujeet

Ajattelin kirjoitella vähän ajatuksiani päivän polttavasta aiheesta eli omenasoseesta. Koska kotimaisten omenoiden kausi jatkuu (ja jatkuu ainakin jouluun saakka), niistä tulee edelleen kehiteltyä kaikenlaista. En normaalisti ole hedelmien suurkuluttaja mutta nyt omena-aikaan homma on jotenkin luisunut toiseen suuntaan ja omppuja sekä varsinkin omenasosetta olisi niin kiva laittaa joka paikkaan (oikeasti, lupaan lopettaa marraskuun puoleenväliin mennessä, ainakin kovasti yritän...)

Hedelmäsoseet ovat joka tapauksessa ihan älyttömän käteviä ainesosia. Niillä voi korvata osan taikinoiden rasvasta (tsekkaa pikapiirakan ohje tulevina päivinä!) Samalla vaivalla saa leivonnaisiin niin makua, makeutta kuin kosteuttakin. Eikä soseen, kuten hedelmien käyttö yleensäkään, todellakaan rajoitu makeisiin juttuihin. Parhaassa koskaan tekemässäni pastaruoassa yhdistyivät punajuuri, jauheliha ja soseutettu päärynä. Tämä kaurarieska osoitti, ettei sose tee leivästä kakkua (ellei niin erityisesti halua, jolloin tarvitaan vähän muutakin muokkausta :) Omenasose on vielä erityisen monikäyttöistä, sillä se ei anna niin voimakasta ominaismakua kuin vaikkapa mango- tai banaanisose, jolloin käyttö rakennekomponenttina on mahdollista. Ja rakenne onkin useimpiin asioihin mitä soveltuvin, sellainen paksuhko ja sakeutta sekä painoa lisäävä.

Keitän omenasoseen haudutuskattilassa, jolloin pohjaan palamisen vaaraa ei ole vaan omenat saavat pehmentyä hiljakseen ilman sekoittelua tai vesitilkan lisäilyä. Olen tietenkin kovin toiveikas, että tämä valmistusmetodi olisi ravintoaineille armollisempi ja sose siten vitamiinirikkaampaa kuin keittämällä valmistettu. Ja jos ei, niin ainakin kuorellisista omenoista tehty sose on kuitupitoista: pienikokoisissa ompuissahan kuoren pinta-ala on suhteessa suurempi ja hedelmien kuidut, samoin kuin monet muut ravintoaineet, sijaitsevat nimenomaan kuoressa. Kuori kuitenkin aina ulkomaiset hedelmät (jos ei luomua), omena on jatkuvasti rankattu eniten torjunta-ainejäämiä sisältävien kasvisten "Dirty Dozen" -listan kärkeen (esim. täällä). Samoin omenan siemenet kannattaa pitää poissa soseesta, sillä joidenkin lajikkeiden siemenissä on haitallista amygladiini -yhdistettä.

Makeutusta omenasose ei lainkaan kaipaa (vaan toimii pikemminkin itse makeuttajana myöhemmissä käyttökohteissa). Tänä vuonna halusin maustaa osan keittelemästäni omenasoseesta eri tavoin jo keitto- tai soseutusvaiheessa. Sitruunaisesta omenasoseesta tulikin heti ehdoton lempparini!

Koostumus on sekin makuasia. Sauvasekoittimella saa sellaista paksua, suhteellisen tasaista sosetta. Olenpa joskus purutuntumaa halutessani jättänyt kokonaan soseuttamattakin, silloin keittoajan täytyy vain olla riittävän pitkä (tämä toimii paremmin tavallisella kattilalla ilman haudutusosaa). Viimeisimmäksi ihastuin kuitenkin siihen täydelliseen pehmeyteen, jonka aikaansaa näppärästi kippaamalla haudutetut omenat blenderiin ja soseuttamalla täysin sileäksi.

SITRUUNAINEN OMENASOSE

noin 2 litraa omenanpalasia

1 sitruunan mehu

luomusitruunan kuori raastettuna

Pese ja lohko omenat. Laita palaset haudutuskattilaan ja anna hautua pehmeiksi. Tämä vie omenoiden koosta riippuen noin pari tuntia (veden tulee koko ajan poreilla muttei kannata kiehuttaa kovalla lämmöllä). Soseuta hiukan jäähtyneet omenat yhdessä sitruunamehun kanssa. Lisää noin puolet sitruunankuoriraasteesta. Soseuta tasaiseksi ja maista, lisää tarvittaessa loppu sitruuna.

OMENASOSE RIPAUKSELLA VANILJAA

2-3 litraa omenanpaloja

1-2 vaniljatankoa

(1/2 sitruunan mehu)

Laita pestyt ja pilkotut omenat haudutuskattilaan ja lisää halkaistu vaniljatanko (tai kaksikin), jonka siemenet olet raaputtanut omenoiden sekaan. Anna hautua kypsäksi ja poista vaniljatangon palaset. Lisää halutessasi sitruunamehua (ei tuo sitruunaista makua mutta korostaa omenan aromeja).

KANELILLA & KARDEMUMMALLA MAUSTETTU OMPPUSOSE

2-3 litraa omenanpaloja

1-2 kanelitankoa tai 1-2tl ceyloninkanelia

noin 1rkl kardemummaa

(puolikkaan sitruunan mehu)

Laita omenat haudutuskattilaan. Jos käytät kanelitankoa, lisää tässä vaiheessa myös se. Anna pehmentyä, poista kanelitanko ja lisää muut aineet. Soseuta tasaiseksi, halutessasi voit tietenkin jättää kardemumman "rouheiseksi" ja lisätä sen vasta soseuttamisen jälkeen.

Muita kokeilemisen arvoisia yhdistelmiä:

1. Omenasose + tahini
Suolaisen ja makean liitto on kiehtova, toimii esimerkiksi riisikakkujen päällä ja jopa kasvisten dippinä. Myös mantelivoi ja omenasose ovat erinomainen yhdistelmä.

2. Omenasose + heraproteiini 
Tähän olen ihan koukussa, perussettiä puuron päällä. Maustamaton hera tasapainottaa ompun makeutta, jolloin sosetta voi lusikoida annoksen päälle ison satsin. Jos käytät superfood-jauheita, suosittelen testaamaan ylläolevan myös maca-lisäyksellä. Yhdessä pähkinöiden/pähkinävoin sekä kaurahiutaleiden kanssa makeuttamattomasta herasta ja omppusoseesta saa koottua myös nopean välipalan.

Hirssipuuroa omenasose-proteiinijauhesekoituksella sekä tahinilla.

3. Omenasose + kaneli & inkivääri

Helppo ja tuttu, sopii moneen tarkoitukseen. Käytän ceyloninkanelia ja inkiväärijauhetta, toisinaan loraus sitruunasta puristettua mehua kruunaa kokoinaisuuden.

Eihän tämä omenasoseen keittäminen mitään rakettitiedettä ole ja jokainen siinä luultavimmin onnistuu, ihan ilman sen kummempia ohjeitakin. Aina voi kuitenkin saada uusia vinkkejä, joita ei ehkä ole tullut ajatelleeksikaan, siksi tykkään itse lukea myös niitä yksinkertaisemmista asioista kirjoiteltuja postauksia. Toivottavasti tässä on jollekulle idean alkua, ja muistakaahan, että maustamisen suhteen vain taivas on rajana!

~Sofie~

Curry-kanapaistos

Tässä olisi taas yksi nopea mutta erittäin maukas arkiruoka, joka on pelastanut minut muutamaankin kertaan tässä kiireiden keskellä. Muistan tehneeni tätä jo edellissyksynä, jolloin opettelin sienestämään (todellakin, vasta yli kaksikymppisenä, vaikka siitä jo monta vuotta aiemmin haaveilin) ja mietin käyttöä tuoreille metsäsienille. Kirjoitin valmistusaineet silloin ylös ja nyt ohje onneksi taas osui silmiini ideavihkoa selaillessa. Ihan niin yksinkertaisettuun versioon en tosin tyytynyt, vaan lisäsin mukaan valkosipulia ja toisella kerralla tuoretta inkivääriäkin, omasta mielestäni menestyksekkäästi :) Reilu vuosi sitten taisin lisätä lopuksi ruokalusikallisen tai pari kookosmaitoa tai turkkilaista luomujogurttia mutta mausteiden ollessa kohdallaan ruoka ei niitä nyt edes kaivannut.

Minulla on useimmiten ollut valmiiksi paistettuja kanasuikaleita jääkaapissa, jolloin ruoka on valmistunut erityisen pikaisesti. Parhaimman makuista paistoksesta on tullut broilerin paistisuikaleita käyttämällä, sillä niissä on hieman enemmän rasvaa (noin 7-8%) mutta myös tavalliset broilerinsuikaleet ovat sopineet oikein hyvin. Sienet taas antavat ihanaa lisämakua. Sekä tuoreet herkkusienet että (pakastimen kätköistä löytämäni viimeiset) lampaankäävät sopivat erinomaisen hyvin, kuten varmasti myös mitkä tahansa muut lajikkeet.

CURRY-KANAPAISTOS

2 annosta

200g broilerin (paisti)suikaleita

200g tuoreita (tai pakastettuja) sieniä

4 (~200g) pientä kotimaista omppua 

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

1-2tl currya

mustapippuria, ruususuolaa

(pala tuoretta inkivääriä)

kookos- tai oliiviöljyä

Paista kanat kypsiksi ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Kuullota pilkottua sipulia öljyssä, älä ruskista. Lisää hetken päästä valkosipuli sekä curry (halutessasi myös hienonnettu inkivääri). Pilko omenat ja sienet ja alenna lämpötilaa. Anna kypsyä hetki miedommalla lämmöllä, mieluiten kannen alla. Kun omenat alkavat pehmentyä, tarkista maku ja mausta tarvittaessa lisää. Nauti kasvisten tai esimerkiksi keitetyn, öljytilkalla tai avokadolla maustetun hirssin kera.

Värikkäät ja voimakkaat mausteet piristävät kummasti näiden harmaampien ja pilvisempienkin syyspäivien aikana. 

Ei haittaa, vaikka välillä vähän sataakin :)

~Sofie~

Raikastettu marjainen vispipuuro

Vispipuuro on lapsuuden ruoka. Äiti teki sen useimmiten punaherukoista ja kauramannasta ja vatkasi huolella kuohkeaksi. Söimme hartaasti, ei se mikään jokapäiväinen iltapala ollut. Ja seuraavana päivänä aamu alkoi jääkaapista nostetulla, kuohkeutensa menettäneellä ja kiinteytyneellä marjapuurolla. Ei ehkä illan kaltainen elämys mutta maidon kanssa sekin maistui. Gluteenittoman ruokavalion aloittamisen jälkeen koin monesti mannapuurokaipuuta (kunnes löysin karkean riisijauhon, joka voittaa vehnäisen mannan mennen tullen!) eikä vispipuuroakaan sen myötä tullut syötyä.

My Cup of Coffee -blogin Hilla on tehnyt vispipuuroa riisijauhosta heraproteiinin avulla ja tästä innostuin itsekin. Heraproteiinilla saa tehtyä ilmavia pehmistyyppisiä smoothieita sekä esimerkiksi suklaa- tai marjamoussea sähkövatkaimella, joten se omaa hyvän vaahtoutumiskyvyn. Tämän vispipuuron onnistumisessa heralla on siten suuri rooli. Ja mitä enemmän proteiinijauhetta käyttää, sitä paremmin puuro vispautuu.

Tavallisimmin vispipuuro valmistuu tietenkin puolukasta. Koska halusin vähän vaihtelua, käytin keittovaiheessa puolukoita ja lisäsin vatkausvaiheessa pakastettuja vadelmia, jolloin puurosta tuli ihanan viileää. Ja se loppusilaus - raikastus, tuli lisäämällä raastettua sitruunankuorta. Marjaisen puuron halutessaan sitruunan voi tietysti jättää pois, pelkkä puolukka-vadelmapuurokin on superhyvää.

Proteiinijauhe on tässä se olennaisin osa, muuten voit käyttää luovuutta niin makuaineiden, nesteen kuin jauhojenkin suhteen. Olen kokeillut puuroa mm. täysjyväriisi- ja tattarijauholla, täysjyväriisihiutaleilla ja hirssihiutaleilla (hiutaleita kannattaa käyttää noin 3/4dl). Kuvien vispipuuro on tehty kookosjauhosta, joka ei kuitupitoisuutensa vuoksi vatkaudu aivan yhtä kuohkeaksi kuin muista jauhoista valmistetut. Oma valintani onkin tattarijauho, jonka lievä emäksisyys yhdessä vadelmien kanssa tasapainottaa puolukan aiheuttamaa hapanta palamisreaktiota ja siten vähentää kehon happokuormaa. Tätä ei kuitenkaan pidä säikähtää, puolukka on todella terveellinen marja! Lundin yliopiston tutkimuksen mukaan puolukka päihittää terveysvaikutustensa suhteen jopa supermarja mustikan, ja sen on todettu mm. tasapainottavan verensokeria.

SITRUUNALLA RAIKASTETTU PUOLUKKA-

VADELMAVISPIPUURO

1 iso tai 2 pientä annosta

2,5dl vettä

2,5dl puolukoita

1/2dl kotimaisia tattarijauhoja

ripaus ruususuolaa

noin 1dl jäisiä vadelmia

3/4dl maustamatonta heraproteiinijauhetta

steviaa tai muuta makeutusta maun mukaan

1/2tl raastettua luomusitruunan kuorta

Mittaa kattilaan vesi, puolukat ja käyttämäsi jauho. Anna kiehua noin 10 minuuttia, kunnes puolukat ovat (osittain) hajonneet. Mausta suolaripauksella ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Sekoita lusikalla joukkoon heraproteiinijauhe, vadelmat sekä makeutus. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi ja lisää halutessasi hieman sitruunankuoriraastetta. Nauti heti, puuro menettää kuohkeuttaan säilytettäessä.

Hyvien lisukkeiden kanssa annos vain paranee. Oma suosikkini on viimeisimmäksi ollut tuore kookospähkinän liha, sillä kookos tuo täyteläisyyttä raikkaan puolukan rinnalle. Loppuun vielä kuva riisijauhosta tehdystä puurosta, josta kuohkeus erottuu vähän paremmin: 

~Sofie~

Omenainen kaurarieska

Toivottavasti sielläkin on ylitarjontaa kotimaisista omenoista! Huhupuheet huonosta omenasadosta eivät onneksi ainakaan mummolan puita koskeneet, joten kuljetin ison säkin mukanani Suomen poikki tänne itään (kiitos isälle autokyydistä, junassa tavaramäärä olisi ehkä herättänyt vähän turhankin paljon huomiota). Sosetta olen niistä tehnyt, ja ruokaa. Omenoista juu, sopivat esimerkiksi kanan kanssa mitä parhaiten. Kotireissulla omenoiden ylitarjonta synnytti kuitenkin mieliteon hedelmäiseen peltileipään.

Halusin ujuttaa mukaan sekä tuoretta että soseutettua omenaa, jotta maku varmasti tulisi esiin myös valmiissa leivässä (jostain syystä taikinoissa maut tuntuvat usein olevan voimakkaampia kuin kypsennetyissä leivonnaisissa). Makeuden taas oli tarkoitus pysytellä sivuosassa, sillä vaikka esimerkiksi banaanileivästä pidänkin, hedelmien lisääminen saattaa saada leivän muistuttamaan enemmän kakkua - tai kauraan yhdistettynä jopa omenapaistosta. Osittain tästä syystä päätin antaa yksinkertaisuudelle hieman enemmän tilaa jättämällä pois sekä perinteiset omppumausteet että siemensattumat.

Käytin taikinaan muutaman keltuaisen rasvaa tuomaan, niitä kun oli taas kertynyt jääkaappiin puuronkeiton jäljiltä mukava määrä (hitsi kun noille on niin vaikea keksiä hyötykäyttöä! Yhden kerran erehdyin laittamaan kesäkurpitsapuuroon kokonaisen munan eikä maku ollut ollenkaan yhtä hyvä...) Erottelupuuhiin ei kuitenkaan kannata varta vasten ryhtyä, joten jos et tarvitse muuhun kokkailuun pelkkiä valkuaisia, korvaa keltuaiset kookosöljyllä tai luomulaatuisella voilla.

OMENAINEN KAURARIESKA

4dl (pieniä) kaurahiutaleita

1,3dl mantelijauhetta

2rkl psylliumhiutaleita (tai noin 1rkl jauhettua)

2tl leivinjauhetta

3/4tl ruususuolaa

1,3dl omenasosetta

3,5dl omenaraastetta

2,5dl kauramaitoa

2 keltuaista (tai 25g sulaa voita tai kookosöljyä)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Raasta omenat ja lisää raaste, omppusose sekä maito ja keltuaiset. Sekoita tasaiseksi ja levitä pellille leivinpaperin päälle makusi mukaan noin 0,5-1cm paksuiseksi levyksi. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes leipä saa väriä ja tuntuu kypsältä. 

Leivänpäällyksistä suosikikseni nousi kookosöljyn ja lehtikaalin yhdistelmä. Myös avokado sopi. Ja koska valkosipuli tuntuu kaveeraavan omenan kanssa yllättävän hyvin, jokin valkosipulinen (papu)tahna olisi suunnitelmissa seuraavan pellillisen yhteydessä.

Oikeasti, taisin rakastua tähän rieskaan. Uunista tulon jälkeen se oli ihan hyvää. Illalla ehkä vähän parempaa. Ja parin päivän päästä niin hyvää, että harkitsen uutta pellillistä - heti, nyt tai kohta! Ei siis huolta, jos kaikkea ei ehdi tuoreena syömään, tämä ei näytä pienestä säilytyksestä kärsivän :)

Edit: Seuraavan pellillisen tein kookosöljyllä ja olisin voinut syödä koko leivän suoraan uunista ottamisen jälkeen! Vaan eipä ollut moittimista päivää myöhemminkään...

Nyt lähden treenaamaan ja sen jälkeen voisi alkaa leipomispuuhiin. Kandinkin teko luistanee huomattavasti paremmin tuoretta rieskaa mutustellessa...

~Sofie~

Arkiruokaa: Tomaattinen tonnikalapasta

Stressiviikkojen katkaisemiseksi vietin ihanat ja vähän rennommat kahdeksan päivää perheen luona Etelä-Pohjanmaalla. Parin työpäivän ja opiskelujuttujen lisäksi viikkoon sisältyi muun muassa monen omppusosesatsin keittourakka (jaettuna eri päiville, sillä rajansa keittiössä olemisellakin on) sekä litratolkulla puolukoiden pakastamista. Ahkera perhe oli kyllä poiminut ja perannut reilut neljä sangollista mutta sen jälkeen arjen kiireet olivat vieneet voiton ja kuistilla odotteli kolmisenkymmentä litraa punaposkista marjaa. Tästä innostuneena testailin myös erilaisia vispipuuroja (joista on tarkoitus kirjoitella lähipäivinä lisää).

Kasvimaalta löytyneet pari nelikiloista jättiläistä sen sijaan saivat aikaan suunnattoman kesäkurpitsapuuron tarpeen. Sitä keittelinkin sitten seitsemänä päivänä peräkkäin. Arkiruuat koostuivat enimmäkseen erilaisista ruokaisista salaateista, joiden ansiosta löysin taas pari uutta suosikkiyhdistelmää, yksinkertaisuudessaan esimerkiksi kypsä lohi, tuore pinaatti ja avokado. Ja nyt seuraa kokeilemisen arvoinen vinkki (voi tietysti olla, että kaikki muut paitsi minä ovat tajunneet tämän jo ajat sitten): kypsän, muussatun avokadon sekoittaminen keitetyn riisin tai kvinoan sekaan yhdessä mausteiden ja sitruunamehun kanssa. Tästä taitaa tulla uusi suosikki aiemman camelinaöljyihastuksen tilalle. Sillä tosiasiahan on, että ryynilisukkeilla on taipumusta olla vähän mauttomia ilman jotakin rasvalisää.

Tämän postauksen pointti ei kuitenkaan ollut sen enempää vispipuurossa (<3), omenasoseessa kuin salaattivinkeissäkään. Niiden sijaan aioin liittää yhden pikaisen reseptin arkiruokakokoelmaan. Toisin kuin etukäteen ajattelin, tomaattinen tonnikalapasta olikin yllättävän maukasta. Syön tonnikalaa tai ylipäänsä mitään säilyketölkissä olevaa ehkä kerran kahdessa kuukaudessa (alumiinijäämäpelkoinen täällä hei) ja nyt sattui sitten sellainen kerta, kun piti kehittää nopea ruoka pari tuntia ennen salille lähtöä. Eikä ollut huono idea ollenkaan. Tekijä, joka nimittäin muuttaa erittäin laimealta kuulostavan "tonnikalapurkki paseeratussa tomaatissa" -kombon makuaistia hiveleväksi kokemukseksi on öljyn ja etikan lisääminen.

TOMAATTINEN TONNIKALAPASTA

2:lle

1 prk tonnikalaa vedessä

300-400g paseerattua tomaattia (luomu)

1 iso sipuli

4 valkosipulinkynttä

1 rkl neitsytoliiviöljyä tai camelinaöljyä

1-2 rkl valkoista balsamicoa tai punaviinietikkaa

ripaus makeutusta

tuoreita yrttejä, esim. oreganoa, persiljaa, basilikaa

mustapippuria, valkopippuria, kuivattua oreganoa, timjamia

(ruususuolaa)

200g gluteenitonta pastaa

(Tarjoiluun: Pecorino-raastetta, yrttejä)

Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli pienessä määrässä kookosöljyä tai muuta paistonkestävää öljyä. Lisää tonnikala ja hetken kuluttua myös paseerattu tomaatti sekä kuivatut yrtit. Hauduta kymmenisen minuuttia ja laita sillä välin pasta kiehumaan. Silppua lähes valmiin kastikkeen sekaan tuoreet yrtit ja mausta pippureilla, tarvittaessa suolalla sekä etikalla. Ota kattila levyltä ja lisää ruokalusikallinen öljyä. Sekoita pastan joukkoon ja tarjoile halutessasi Pecorinon kanssa.

Onko teillä jotain arkiruokasuosikkeja, joiden valmistus onnistuu useimmiten ilman kauppareissua?

~Sofie~

Piparminttupannarit

Minttu on kiva maku. Se toimii kuorrutteissa, hyydykekakuissa ja muissa makeissa jutuissa, varsinkin jäätelössä. Lempparijäätelömakuni olikin aikoinaan minttu (siis pelkkä puhdas minttu, ilman suklaan yhdistelmää, vaikka minttuinen suklaa hyvää onkin). Työskennellessäni 15-vuotiaana jätskikioskilla tein kesän aikana itselleni yhden ainoan jäätelön - mitäs muutakaan kuin minttua.

Mintulla on tehtävänsä myös suolaisella puolella: se tuo ruokiin raikkautta. En ole vain osannut sitä aiemmin erityisemmin hyödyntää, vaan olen tyytynyt pitämään sitä "sitten joskus jos saan lammasta" -mausteena (eikö minttu olekin tyypillinen yrtti lampaanlihan maustamisessa?) Kesällä kuitenkin päädyin ostamaan yhden ruukullisen, luultavasti elämäni ensimmäistä kertaa, kokeillessani kylmää avokado-kurkkukeittoa. Tämän jälkeen minttu on tuntunut tulevan vastaan vähän joka puolella, niin suolaisissa kuin makeissa resepteissä, joten kiinnostukseni sitä kohtaan on yhä enemmissä määrin heräillyt.

Leivontaa ja jälkkäreitä varten olen ostanut pienen pullon piparminttuaromia, jota on helppo käyttää. Maku ja minttuisuus eivät kuitenkaan yllä läheskään samalle tasolle tuoreen tai kuivatun mintun kanssa, joten useimmiten pyrin käyttämään molempia. Kotimaista kuivattua minttua kannoin itse Helsingistä saakka kun sitä siellä pyöriessä osui silmiin. Kyseinen pussi onkin toistaiseksi ongelmitta riittänyt (laiskaa mintun käyttöä, täytyisi reipastua ja ottaa kaikki irti loistavasta maustajasta). Yrttiä kuitenkin löytynee niin kuivattuna kuin tuoreena useimmista kaupoista, ihan täältä Savostakin.

Mintun lisäksi rakastan perinteisiä punaruutuisia sisustuselementtejä, sitä vanhan ajan piparminttutyyliä, johon saattaa törmätä ainakin Astrid Lindgrenin satukirjoissa - ja Tukholmassa käydessä. Olisinkin niin mieluusti koristellut pannarini Polka-karkeilla mutta niiden uupuessa oli tyytyminen goji-marjoihin. Eli päästäessä viimein itse asiaan: nämä viljattomat pikkupannukakut onnistuivat vakuuttamaan minttuisella maullaan, joten nimesin ne oitis piparminttupannareiksi. Viimeisiä taikinanrippeitä suuhun kaapiessani koin oikeastaan jopa vahvan assosiaation minttujätskiin...

Mintun annostelun kanssa täytyy olla tarkkana, etenkin jos käytät voimakasta piparminttuöljyä. Itse lisäilin aromia tippa-pari kerrallaan taikinaa koko ajan maistellen (liiallinen piparminttuaromi saa kaiken muistuttamaan enemmän kurkkupastillia kuin ihanaa mintunmakua). Sen sijaan lisäsin reilulla kädellä kuivattua minttua, jonka maku on paljon luonnollisempi.

Jos käytät kuivattua tai tuoretta minttua, suosittelen sekoittamaan taikinan tehosekoittimella tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Itse tyydyin "sattumiin", sillä viisi vuotta palvellut OBH Nordica sanoi pari viikkoa sitten yhteistyönsä irti löytäessäni terän tiivisterenkaan (poikki mutta edelleen yhtenä kappaleena!) aamupalastani. Siitä saakka täällä onkin vallinnut soveltavan keittiön laki, sillä eihän kukaan pärjää ilman tehosekoitinta, ainakaan mikäli sattuu, krhm, myymään sauvasekoittimensakin samaan aikaan... Muttei huonoa jollei hyvääkin, päädyin nimittäin samalla vaivalla vaihtamaan minimaaliset 300 wattia 1200:an ja postipakettia odotellaan nyt jännittynein mielin :)

PIPARMINTTUPANNARIT

2 annosta

2 kananmunaa

2 valkuaista

6rkl kookosjauhoja

1 banaani

vajaa 1dl kookosmaitoa + reilu desi vettä (tai 2dl mantelimaitoa tms.)

noin 1tl piparminttuaromia

1-2rkl kuivattua minttua

2tl leivinjauhetta

ripaus ruususuolaa

steviaa tai muuta makeutusta maun mukaan

Paistamiseen kookosöljyä

 Mittaa ainekset minttua ja piparminttuaromia lukuun ottamatta tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi (voit myös käyttää sauvasekoitinta). Lisäile minttua pienissä erissä välillä maistellen. Kuumenna kookosöljy pannulla ja paista miedolla lämmöllä pieniä & paksuja pannukakkuja ja tarjoile haluamiesi lisukkeiden kera. Itse sekoitin vaaleanpunaisen kastikkeen mansikkasoseesta ja maustamattomasta heraproteiinista. Lisäefektiä siihen saa halutessaan inkiväärijauheesta tai maustamalla kastikkeenkin mintulla...


Nam. Ei muuta lisättävää.

~Sofie~