lauantai 30. tammikuuta 2016

Tropiikin makuja lautasella

Riisi itsessään ei maistu miltään.
Kookos sopii kaikkeen.
Banaani & curry = not bad idea to mix.
Panerointi ei ole epäterveellistä.

Näin lauantain kunniaksi muutama fakta, jotka nousevat päällimmäisenä mieleen palattaessa takaisin parin viikon takaiseen viikonloppuun. Tarkemmin ottaen erääseen sunnuntailounaaseen, jonka voin silmät kirkkaana ja sydämeni pohjasta rehellisenä (kerrassaan fiksu ilmaus, tämän perusteella kaikki muu tässä blogissa on siis valhetta?) sanoa onnistuneen yli odotusten. Vaikka tätä ruokaa ei koskaan edes pitänyt kokeilla.


Joskus vuosia sitten leikkasin jostakin lehdestä ohjeen banaaniriisin kera tarjoiltavaan kookospaneroituun kalkkunaan. Ohje pyöri kansiossani kauan ja aikomuksenani oli heittää se pois muiden "ei-enää-kiinnostavien" kanssa monen monta kertaa. Jostakin syystä se sai kuitenkin aina uuden mahdollisuuden, kunnes eräänä kauniina päivänä päätyi omatekoiseen reseptikirjaani. Siitä päivästä kului kuitenkin reilusti aikaa ennen kuin päähäni pälkähti (= kalkkunaa sai -50%) suunnitella oma versioni ja ruveta kokeilemaan.

Onneksi kokeilin. Lämpimästi tervetuloa, uusi lempiruokani. Mauton riisi, joka tässä taloudessa ei muutenkaan ole kuulunut ruokalistalle, sai sipuli-valkosipuli-kookosmaitoyhdistelmän rinnalle uuden haastajan. Ja tästä lähtien pyörittelen aina kanafileeni (ja ne satunnaiset kalkkunat) kookoshiutaleissa ja kypsennän uunissa meheviksi. Lisävaivakaan ei haittaa, sillä näitä kannattaa valmistaa isompi satsi kerralla. Maistuvat nimittäin erinomaisilta kylminäkin, vaikkapa salaateissa.

Jos siis olet yhtään trooppisten makujen ystävä, suosittelen kokeilemaan tätä. Banaanilisä ja muutama mauste nostavat tylsän, kuivahkon riisin kokonaan uuteen ulottuvuuteen ilman liiallista makeutta. Niin ja tosiaan, tulipahan sekin testattua, että kaupan sokerisen sweet chili-kastikeen voi hyvällä menestyksellä korvata chilillä ja lorauksella juoksevaa hunajaa. Kiinteän hunajan taas saa juoksevaksi lämmittämällä tarvittavaa määrää mikrossa 10-15 sekuntia.


Mukavaa viikonloppua, 

~Sofie~


TROOPPISIA MAKUJA
aka
KOOKOSPANEROITUA KALKKUNAA JA KELTAISTA BANAANI-CHILIRIISIÄ
noin 4-5 annosta

Kookoskalkkuna:
400-500g kalkkunan (tai broilerin) rintafileitä
1 muna
noin 1,5dl kookoshiutaleita
1tl juoksevaa hunajaa
1/2-1tl chilijauhetta tai ripaus cayennepippuria 
1/2tl suolaa
kookosöljyä paistamiseen

Banaaniriisi:
1 sipuli
1 punainen chilipalko
2,5dl tummaa (puuro)riisiä
5dl vettä
1-2tl currya
1/2tl suolaa
1 iso banaani
kookosöljyä

Sekoita lautasella muna, chilijauhe, suola ja juokseva hunaja. Mittaa kookoshiutaleet toiselle lautaselle ja pyörittele kalkkunanfileet ensin munaseoksessa ja sen jälkeen kookoksessa. Lämmitä pannulla 1-2rkl kookosöljyä ja paista kalkkunoihin rapsakka pinta. Laita ne sen jälkeen 200-asteiseen uuniin kypsymään noin 15 minuutin ajaksi. Valmista sillä välin riisi.

Hienonna sipuli ja chilipalko ja kuullota pienessä määrässä kookosöljyä. Huuhdo riisinjyvät ja lisää ne kattilaan. Kuullota hetki ja lisää vesi. Anna kiehua, kunnes vesi on haihtunut ja riisi on sopivan kypsää. Mausta suolalla, currylla ja teelusikallisella kookosöljyä. Puolita banaani pituussuunnassa ja leikkaa puolikkaat viipaleiksi. Sekoita riisin joukkoon ja hauduta pari minuuttia. Tarjoile kookospaneroidun kalkkunan kanssa.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Täyttävä persimon-kvinoasalaatti


Olen varmaan ennenkin maininnut, että tykkään tehdä ruuaksi erilaisia salaatteja. Ne ovat ehkä kätevimpiä otetaan-mitä-kaapista-löytyy -ruokia ja useimmiten käy niin, että parhaat yhdistelmät syntyvät vahingossa. Salaateista saa monipuolisen aterian, kun käyttää erilaisten (kauden) kasvisten lisäksi niin proteiinin, hiilihydraattien kuin rasvankin lähteitä, jolloin kaikki täyttävyyden takaavat ainekset ovat koossa. Salaattiannokset ovatkin useimmiten valtavia (eli tarvitaan se suurin mahdollinen lautanen) ja hieman käytetyistä aineksista riippuen myös aikamoisia kuitupommeja.

Yksi parhaita tekemiäni salaatteja on ollut proteiinipitoinen kvinoa-kanasalaatti, joka saa uudenlaista makuvivahdetta talvisesongin herkkuhedelmän persimonin ja juuston yhdistelmästä. Alunperin käytin salaattiin leipäjuustoa mutta myös kermainen puhvelinmozzarella sopii erinomaisesti makean persimonin seuralaiseksi. Vuohenmaitoleipäjuuston sijaan sopii varmasti myös mikä tahansa vuohenjuusto tai ihan tavallinen leipäjuustokin, mikäli lehmänmaitotuotteet kuuluvat ruokavalioon.



Olennaista on maustaa kvinoaa riittävästi, sillä vaikka sen oma maku onkin kiva (voisin elää kotimaisella luomukvinoalla), salaatin monipuolisen makukirjon keskellä hyvin kevyesti maustettu kvinoa jää turhaan taka-alalle. Valkosipulin ja/tai sipulin kuullotus kattilassa ennen kvinoan ja veden lisäämistä tuo jo huomattavasti enemmän aromikkuutta. Kypsän kvinoan sekaan sopii ripaus mustapippuria, ehkä loraus sitruunaa. Suola taas on ehdoton.

Lautasille koottu salaatti kruunataan lorauksella hyvää öljyä ja valkoviinietikkaa tai valkoista balsamicoa ja ripeä arki-illallinen tai viikonlopun lounas on edessäsi valmiina nautittavaksi.

Mukavaa viikkoa,

~Sofie~


KVINOA-PERSIMON-KANASALAATTI
2 annosta

1dl (raakamitta) kvinoaa
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
150-200g kypsää broileria + mausteita
1/2 kurkku tai 100g pakasteherneitä
1 kypsä, pienehkö persimon
tuoretta vuohenmaitojuustoa tai leipäjuustoa
1 ruukku tammenlehtisalaattia
rucolaa

suolaa ja mustapippuria
oliivi- tai camelinaöljyä
valkoista balsamicoa tai muuta viinietikkaa

Hienonna sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää huuhdottu kvinoa ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla sekä halutessasi muilla mausteilla. Kokoa salaattiainekset lautasille ja lorauta päälle öljyä ja balsamicoa. Nauti heti.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Asiaa flunssaruokavaliosta & puuroja toipilaalle



Onnistuin nappaamaan jostakin flunssan tai influenssan tai muun vastaavan, kuumetta ei ole mutta muuten olo on pari päivän ajan ollut melko kamala. Epämiellyttävyyttä lisännee myös se tosiasia, ettei täällä ole totuttu juurikaan sairastamaan. Saatan saada kerran-kaksi vuodessa lievän flunssan, joka edellyttää parin päivän taukoa treeneistä muttei muuten estä normaalia arkea. Tämä tauti on kuitenkin saanut minunlaiseni ikiliikkujan ja tauottoman puuhailijankin haikailemaan välillä viltin kanssa sohvalle.

Haastavaa on se, että kipeänä normaali ruoka ei välttämättä maistu, ja toisaalta mitään ei jaksaisi oikein valmistaakaan. Sairastellessa kunnollista, ravitsevaa syötävää pitäisi kuitenkin saada usein ja paljon. Moni tekee sen virheen, että kipeäksi tultuaan niukistelee ruuan kanssa kun "ei pääse liikkumaan" tai "vain makaa" jne. Totuus on kuitenkin se, että sairaana keho tarvitsee sekä enemmän ravintoaineita että reippaasti energiaa kyetäkseen ylläpitämään paranemisprosessia ja hankkiutumaan eroon bakteereista tai viruksista. Tärkeintä on siis syödä riittävästi, vaikka se olisi puuroa ja mustikoita viidesti päivässä.



Riittävästä (reilusta) proteiininsaannista jossakin muodossa tulee myös huolehtia. Tällä hetkellä smoothiet ja puurot menevät itselläni alas parhaiten, mitään lihaa tms ei ole tehnyt yhtään mieli. Siksi olen kokenut helpoimmaksi proteiininlähteeksi heraproteiinijauheen. Proteiinin lisäksi runsas vitamiinien sekä muiden bioaktiivisten yhdisteiden, kuten antioksidanttien ja polyfenolien saanti on olennaista, jotta kropalla on jotain, jolla taistella taudinaiheuttajia vastaan. Monivitamiinilisä on paikallaan ja D-vitamiiniakin kannattaa ottaa enemmän kuin normaalisti. Myös C-vitamiinipitoiset ruuat kuten sitruuna, mustaherukat, appelsiini ja paprika kannattaa sisällyttää ruokavalioon.

Marjat, lämpöiset kasvissosekeitot ja smoothiet (kylmä smoothie ja kipeä kurkku sopivat yllättävän hyvin yhteen) ovat olleet hyviä vaihtoehtoja. Olen myös kuluttanut reilusti tuoretta inkivääriä, sillä mausteilla on paljon tulehdusta ehkäiseviä ja lievittäviä vaikutuksia. Niistä kirjoittelin enemmän täällä.


Viimeisenä muttei vähäisempänä pointtina tulee riittävä nesteen saanti, josta joka paikassa aina puhutaan mutta ainakin oman kokemukseni perusteella käytännön toteutus saattaa silti hiukan ontua. Siinä missä normaalisti pistelen helposti 4 litraa vettä vuorokaudessa, nyt juominen on saattanut jopa unohtua. Kylmä vesi kun ei tunnu ollenkaan kivalta arassa kurkussa. Olen juonut lähinnä kuumaa vettä, mutta erilaiset yrttihaudukkeet, ja miksei vihreä teekin, olisivat hyviä vaihtoehtoja. Pääasia on, että keho pysyy nesteytettynä, sillä silloin paitsi paraneminen nopeutuu, myös olo kohenee.

Alla on pari suosikkipuuroani, joilla voi ravita flunssaista kehoa erityisesti normaalin ruokahalun puuttuessa.

Tuplahirssipuuroa hera-omenasoseen, tahinin, karviaisten ja gojimarjojen kanssa

TUPLAHIRSSIPUURO
1 annos

1/2dl luomuhirssisuurimoita
1/2dl luomuhirssihiutaleita
2 valkuaista tai 1 kokonainen kananmuna
0,3dl kookosmaitoa
tai
1-2tl kookosöljyä tai kookossosetta
ruususuolaa
vettä

Huuhtele hirssisuurimot siivilässä ja laita kattilaan suurimot sekä 1dl vettä (jos haluat erityisen täyteläistä, käytä tässä kohdassa puoli desiä vettä ja puoli desiä kookosmaitoa. Anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes neste on imeytynyt. Lisää hirssihiutaleet sekä noin 1,5dl vettä ja hauduttele puuroksi. Lisää kypsymisen loppuvaiheessa myös kananmuna tai valkuaiset. Sekoita valmiin puuron sekaan kookosmaitoa tai kookosöljyä ja mausta suolalla.


Kaurasuurimopuuroa marjoilla ja pähkinöillä

KAURAJYVÄPUURO
2 annosta

1,5dl kokonaisia kaurasuurimoita
4dl vettä
2 kananmunaa
iso lusikallinen kookosöljyä
ruususuolaa

Huuhtele kaurasuurimot huolellisesti ja mittaa vesi joukkoon. Anna liota yön yli tai vähintään muutaman tunnin ajan. Kiehauta suurimot liotusvedessä ja hauduttele kannen alla miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin 25 minuuttia. Lisää kananmunat ja hauduttele vielä hetki. Mausta ruususuolalla ja kookosöljyllä.

~Sofie~

tiistai 12. tammikuuta 2016

Perunaton liha-perunasoselaatikko



























Perunaa en ole muutaman viime vuoden aikana juurikaan syönyt, jos muutamaa ylijäänyttä uutta perunaa kylmänä suoraan jääkaapista ei lasketa. Syynä lienee osittain se, että tulin jossakin vaiheessa tuskallisen tietoiseksi sen insuliinivaikutuksesta (perunamuusin glykeeminen indeksi itsessään huitelee 80 tienoilla), toisaalta löysin kaikki ihanat juurekset monipuolisine makuvivahteineen, ravintosisällön hakatessa perunan mennen tullen. Keitetyistä perunoista en ole muutenkaan pitänyt koskaan, vaan tumma pasta on aina ollut kaikin puolin tervetulleempi vaihtoehto. Isäni tekemä liha-perunasoselaatikko sen sijaan on jäänyt muistiin kaiken ajan ja vaivan arvoisena (mitä tulee omaan osuuteeni niin kaiken odottamisen arvoisena), ja siksi päädyin kokeilemaan vastaavaa myös juureksista valmistettuna.

Juuresmuusi on hurjan hyvää ja sitä voi varioida mielensä mukaan. Jos et pidä palsternakasta, jätä se pois. Jos haluat enemmän hiilihydraatteja, käytä osana bataattia. Kevyempi muusi syntyy lantusta ja muutamasta porkkanasta, värikkäin lopputulos lisäilemällä punajuuria. Ja jos juureslinjalta haluaa poiketa, kukkakaali toimii lisänä varsin mainiosti. Rasvan lisäys sitoo maut yhteen, itse suosin (luomu)voita ja kookosöljyä. Ja tietenkin aina voi maustaa, tuore chili ja valkosipuli antavat potkua, sitruunamehu taas raikastaa makeiksi hautuneiden juuresten aromia. Yhä useammin huomaan kuitenkin tyytyväni ainoastaan ripaukseen suolaa ja mustapippuria, silloin juuresten oma maku nousee parhaiten esille.


Jauhelihavuoka syntyy kätevimmin, jos juuressoseen valmistaa etukäteen tai käyttää aiemmilta aterioilta ylijäänyttä muusia (nyt juuressesongin aikaan sitä kannattaakin valmistaa iso satsi ja hyödyntää kaikkialla hummuksesta teeleipätaikinoihin). Uunissaoloaikaan vaikuttaa käytetty lämpötila sekä se, miten paistuneen pinnan haluaa. Pikalaatikko syntyy kokonaan ilman uunitustakin, mutta jos aikaa on, kannattaa valita mahdollisimman laakea vuoka (= enemmän paistunutta pintaa) ja antaa laatikon oleilla uunissa puolesta tunnista tuntiin.

Näitä yksinkertaisia ja helposti omaan makuun muunneltavia arkiruokapostauksia olisi taas luvassa jonkin verran, sillä arkeen paluun jälkeen huomaa taas niin monesti kaipaavansa lämmitystä vaille valmista ruokaa. Kaikki toiveetkin otetaan kyllä erittäin mieluusti vastaan :)

Miten teidän uusi vuosi on lähtenyt käyntiin? 

~Sofie~


JAUHELIHA-JUURESSOSELAATIKKO
noin 3-4 annosta

1 palsternakka
500g porkkanoita
iso lanttu
1rkl luomuvoita tai kookosöljyä
200-300g pakasteherneitä tai höyrytettyä parsakaalia
300-400g  jauhelihaa (luomu)
 musta- ja valkopippuria
ruususuolaa
(sitruunamehua)

Kuori ja paloittele juurekset ja kypsennä keittämällä tai höyryttämällä. Soseuta tasaiseksi (ohenna tarvittaessa keitinliemellä tai muulla nesteellä) ja mausta suolalla, pippurilla sekä halutessasi sitruunamehulla. Lisää voi tai kookosöljy ja tarkista maku. Paista jauheliha ja mausta mieleiselläsi tavalla. Sekoita jauheliha soseeseen ja lisää muut kasvikset. Kypsennä laakeassa vuossa 200-225 asteessa uunin keskitasolla noin 30-60 minuuttia, kunnes pinta on rapeutunut ja saanut väriä.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Punajuuri-suklaacupcakes


Joku ehkä muistaa, että vietin itsenäisyyspäivän illan keittiössä leipomisinspiraation innoittamana. Punajuuri-suklaakakku oli pyörinyt mielessä alkusyksystä lähtien ja pikkuhiljaa kaipasin jo toteutustakin (kandi vain on viime kuukausina vienyt voiton ruuanlaitosta, leipomisesta puhumattakaan...) Siis punajuurta ja suklaata, kaikki muu oli jokseenkin hämärän peitossa. Ainesten lisäilyn ja ainakin kymmenen maistetun lusikallisen jälkeen päätin taikinan olevan valmis ja kaavin sen kakkuvuoan sijaan muffinivuokiin.

Parasta näissä on ehkä se 'pieni' polte, jonka cayennepippurin lisääminen synnytti. Kai jokainen chili-suklaakakun tietää? Tai vähintään Fazerin chilisuklaan, joka tosin ei saavuta sitä kaakaon ja tulisuuden autenttista yhdistelmää, koska suklaa ei ole oikeasti tummaa. Näissä halusin korjata asian käyttämällä raakakaakaomassaa eli 100% suklaata. Tämän voi kuitenkin korvata ruokakaupoista löytyvällä mahdollisimman tummalla suklaalla (85-90%).


Koska muffinssit ovat aavistuksen tylsiä, nimesin nämä muitta mutkitta amerikkalaiseen tapaan kuppikakuiksi. Kunnon kuppikakut vaativat tietenkin kuorrutuksen, joka ei ollut ongelma, sillä rasiallinen pehmeää vuohenjuustoa oli majaillut jääkaapissa jo hyvän aikaa. Ongelma oli sen sijaan se, että halusin pursottaa kuorrutteen mutten omista siihen sopivaa kapinetta (Prisman -15% päivät saivat kyllä kehittämään kaikenlaisia tarpeita, mutta pursotin jäi hyllyyn, koska en osannut valita [epäekologisten] kertakäyttöpussien ja pestävän [mahdollisesti epämääräisestä materiaalista valmistetun] version välillä). Päädyin siihen ratkaisuun, että kuorruttaminen tapahtuu vasta "kotona" Etelä-Pohjanmaalla, sillä mitäpä siellä ei keittiöstä löytyisi. Samalla sain sitten myös testata niiden kertakäyttöisten pursotinpussien toimivuuden. Lopputuloksesta saattaa huomata, että pursottamista kannattaa hieman harjoitella tai antaa suosiolla kondiittorin urasta haaveilevan siskon hoitaa homma seuraavalla kerralla...

Vatkasin kookosvedellä notkistetun vuohenmaitotuorejuuston sekaan kookoskermavaahtoa, jolloin yhdistelmästä tuli kuorrutemaisempi. Jos vuohenjuustot eivät innosta, voi kuorrutteen valmistaa myös pelkästä (psylliumjauheella jämäköitetystä) kookoskermavaahdosta tai käyttää tavallista, maustamatonta tuorejuustoa. Pehmeä vuohenjuusto on kuitenkin miedon makuista, eikä esimerkiksi pikkusiskoni sitä syödessään huomannut. "Ihan totta, ooksä syöttäny mulle vuohenjuustoa etkä kertonu!"



Onnistuin synnyttämään itselleni näihin lähes himon, ja ollessani töiden vuoksi useamman päivän poissa kyselin toiveikkaana mahdollisten jäljellä olevien kuppikakkujen perään. Viimeinen yksilö suostuttiin jalosti heittämään kuorrutteineen päivineen pakastimeen odottelemaan. Kakkuset tosin säilyvät useamman päivän jääkaapissakin. Suosittelen valmistamaan isomman satsin kerralla ja kuorruttamaan vain osan.

Näistä voi nautiskella pilvisenä ja hämäränä talvipäivänä. Sellainen sunnuntai täällä on tänään, valoisaa ei ole kunnolla ollut lainkaan ja taivaalta tipahtelee hiljakseen lunta. Kohta alkaa taas valo lisääntyä, otetaanhan sitä ennen tunnelmasta ilo irti?

~Sofie~


CHILILLÄ SÄVÄYTETYT
PUNAJUURI-SUKLAAKUPPIKAKUT

8 kpl

2dl punajuurisosetta
0,75dl sulaa kookosmannaa tai kookosöljyä
100g raakakaakaomassaa tai tummaa suklaata
0,5-1dl kauramaitoa 
2 kananmunaa

2rkl (0,3dl) luomuperunajauhoja (+0,5dl jos et käytä proteiinijauhetta)
1,5dl heraproteiinijauhetta (käytin stevialla makeutettua vaniljaheraa)
0,75dl täysjyväriisijauhoa tai kotimaista tattarijauhoa tms.
0,5dl kookossokeria
2-3rkl (raaka)kaakaojauhetta

2tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1/4tl cayennepippuria (jätä pois mikäli et halua tulista potkua)
maun mukaan steviaa tai erytritolia 
tai enemmän kookossokeria 

Kuorrutus:
1 rs (125-140g) (vuohenmaito)tuorejuustoa
1tlk täysrasvaista kookosmaitoa yön yli kylmässä säilytettynä
1/2rkl hunajaa tai kookossokeria
0,5tl punajuurisosetta värjäämiseen

Sulata raakakaakaomassa tai suklaa vesihauteessa ja sekoita se sulatetun kookosmannan tai kookosöljyn kanssa punajuurisoseeseen. Lisää munat ja puoli desiä kauramaitoa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Mikäli taikina tuntuu liian jämäkältä, lisää vielä kauramaitoa sekä tarpeen mukaan makeutusta (muista, että kaakao "imee" kypsyessään makeutta, joten taikina saisi olla hieman makeampaa kuin mitä lopputuloksesta haluaa). Lusikoi taikina muffinssivuokiin ja kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla 10-15min. Tarkkaile kypsymistä, kuppikakut ovat valmiit kun haarukkaan ei jää taikinaa. Anna jäähtyä täysin.

Avaa jääkaapissa säilytetty kookosmaitotölkki pohjasta ja ota kookosvesi talteen. Notkista tuorejuusto lorauksella kookosvettä. Kaavi kookosmaidon valkoinen osa kulhoon ja vatkaa kuohkeammaksi. Lusikoi noin 2dl kookosvaahtoa tuorejuuston sekaan. Lisää makeutus ja punajuurisose ja vatkaa tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ainesosia. Laita seos hetkeksi jääkaappiin tiivistymään. Pursota tai levitä kuorrute täysin jäähtyneiden, mielellään yön yli kylmässä säilytettyjen kuppikakkujen päälle ja koristele halutessasi esimerkiksi kookoshiutaleilla, kaakaonibseillä tai rouhitulla raakasuklaalla.

Kuorrutetta jäi jonkin verran yli, mutta ei hätää, se maustoi yllättävän hyvin puuron ja jopa tomaattipohjaisen ruuan (tomaatin kanssa pieni makeus on vain plussaa, sillä se häivyttää metallista ominaismakua). Lopun kuorrutteen voi myös syödä marjojen kanssa sellaisenaan tai vaikka pannarin päällä.