Porkkana-punajuuricurry (tämän kevään lemppari!)

Tervehdys taasen, pienen tauon jälkeen. Kalenteri on ollut niin täynnä, ettei suurennuslasikaan auta, kun sekalaisten merkintöjen seasta yrittää hahmottaa, että mitäs tänään pitikään hoitaa. Päivä kerrallaan on menty ja toivottu, ettei tule kovin suuria yllätyksiä. Niin kuin ehkä mahdollisesti muutaman kerran on päässyt käymään. Yksi puhelinsoitto ja päiväsi on uudelleen ohjelmoitu. I do, no problem. Sitä seuraava aavistus siitä, että olet jälleen onnistunut haalimaan reilulla kädellä lisää kalenterintäytettä. Ja jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä, mainittakoon, että vaikka tehokas tapaus olenkin, en arvota maailmaani ensisijaisesti sen perusteella, kuinka täynnä kalenterini on. On paljon hauskempaa olla aikaansaava ilman, että tietää aikataulunsa minuutilleen kaksi viikkoa etukäteen. Ehkä alkuvuoden toinen influenssa, tämä 2,5-viikkoinen tapaus, mahdollisesti opetti jotain siitä, miten fiksua on painaa yötä päivää, vaikka kyseessä olisikin vain tilapäinen jakso...

Mutta hei, osoittaakseni, että täällä sitä vielä ollaan pystyssä (ja lähes täysissä voimissa), päätin tehdä paluun lempiruokani kanssa. Sen tämänhetkisen, nimittäin kera kasvispitoisen  & kevyen mutta täyttävän ja ennen kaikkea aisti-ilotulitusta tarjoilevan curryruuan. Koko ajatus lähti yhtäkkisestä tarpeesta saada yhdistää punajuuri ja curry. Not bad idea, at all. Tätä on sittemmin tullut kevään aikana kokkailtua muutamaan kertaan.

Muutamaan kertaan? Älkää antako tiheyden hämätä. Oikeasti voisin elää tällä. Pienenä rajoittavana tekijänä toimii kuitenkin se, että kaltaiselleni siivousneurootikolle punajuurten raastaminen on painajaismaista työtä. Yritän tehdä sen silmät kiinni, etten kokisi pakottavaa tarvetta pyyhkiä jokaista pilkkua välittömästi, jolloin raastamisesta ei luonnollisesti tule mitään. Mutta tämän ruuan vuoksi olen valmis silloin tällöin uhrautumaan. Oikeasti. Suosittelen samaa sinullekin.
Mutta raastathan silti lautasella tiskialtaassa, jooko?

Olen huomannut ruokailujeni menevän koko ajan hieman enemmän vegaaniseen suuntaan, ja esimerkiksi kalkkuna on harvinaista herkkua (tällä en viittaa siihen, etteivät kasvisruuat olisi herkullisia, nehän vasta hyviä ovatkin, vaan eivät enää niin harvinaisia :). Tämänkin ruuan voi kuitenkin ongelmitta valmistaa vegaaniversiona korvaamalla kalkkunan jauhelihan vaikkapa luomutofulla. Marinoi se etukäteen tai käytä kylmäsavutofua.

Tämä ruoka on kätevä eväs, sillä se on hyvää myös kylmänä. Olen eräämmänkin kerran ottanut annoksen lasisessa boksissa mukaani yliopistolle tai treenin jälkeiseksi ruuaksi. Itse en ole lämpimiä kasviksia kummempia lisukkeita kaivannut, sillä annos on oikeasti iso (olen aina syönyt puolet koko satsista kerralla :). Esimerkiksi kvinoa voisi kuitenkin sopia kylkeen erinomaisesti, mikäli kaipaat vielä lisää puhtia.

P.S. Kaikkea uutta jännää on tiedossa, olen mm. päätynyt kouluttautumaan hieman lisää. Siitä lisää myöhemmin, kunhan pääsen kunnolla vauhtiin! Tästä huolimatta yritän ryhdistäytyä myös blogin kanssa, ideoita kyllä olisi, kunhan aikataulu antaa myöden :)

Mukavaa päivää!

~Sofie~

                       

PUNAJUURI-PORKKANACURRY (G, M, V*)

Kahdelle

2 keskikokoista tai 1 iso punajuuri

2 isoa porkkanaa

1-2 sipulia

muutama  valkosipulinkynsi

1 punainen chilipalko

iso pala (2x2cm) tuoretta inkivääriä

2rkl tomaattipyreetä

200g kalkkunan jauhelihaa (myös broileri käy, *vegaaniversioon tofua)

loraus kookosmaitoa tai iso lusikallinen kookosmannaa

loraus vettä

1-2rkl currya (riippuu käyttämäsi seoksen voimakkuudesta)

1/2-1tl kurkumaa

 ruususuolaa ja mustapippuria

(jauhettua korianteria & cayennepippuria)

Paista kalkkunan jauheliha tai tofu (voit myös käyttää aiemmin paistettua, jolloin ruuan tekeminen nopeutuu). Paloittele sipuli, valkosipuli, inkivääri ja chili. Kuullota hetki öljyssä. Kuori ja raasta juurekset karkeaksi raasteeksi ja lisää kuullottumaan. Lisää tomaattipyree, käyttämäsi proteiini, hiukan vettä sekä curry ja anna hautua kannen alla 10-15 minuuttia. Lisää loput mausteet ja pehmennä kookoksella. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Nauti esimerkiksi kevyesti kiehautettujen, vihreiden papujen kanssa!

Mitä minä oikein syön kuvina (osa 2/3)

Stressi helpotti hetkeksi ja pääsin muutaman päivän pääsiäislomalle.
Ja tulin kipeäksi. Siis mitä ihmettä!?
Periaatteessahan tämä on fysiologinen reaktio: kun tiukka jakso hellittää, kroppa vetäisee jostakin jonkun taudin. Aiemmin en vaan ole tätä omalla kohdallani kokenut, kun sairastelu on muutenkin ollut harvaa ja lievää. Joka tapauksessa, melko samalta tuntuu kuin tammikuussakin (jolloin kirjoittelin flunssaruokavaliosta täällä).

Pääsiäisenä on toisaalta aikaa levätä. Koska sängyn pohjalle ei silti huvita kaatua, päättelin, että (kun aikaa viimein on) olisi varmaan korkea aika julkaista kuvapostaussarjan osa 2, jota on jo vähän kyseltykin. Ensimmäisen osan voit katsoa täältä. Alla seuraa siis lisää kuvamateriaalia minun tavallisten päivien ruokailuistani. Toivottavasti saatte joitakin vinkkejä, mikäli niitä kaipaatte! Itse ainakin tykkään hurjasti lukea esimerkiksi ruokapäiväkirjapostauksia, joista voi poimia kivoja ja helppoja ideoita nimenomaan niihin arkisiin aamiaisiin ja pääruokiin sekä väli- ja iltapaloille. Ja toisaalta (ehkä tulevan ammatin puolestakin :) olen myös ihan muuten vaan kiinnostunut siitä, mitä toiset syövät, ja varsinkin kuvitettuja postauksia on kiva lukea.

Sitä kun elää päivät pitkät ravitsemusasioiden ympäröimänä ja pyrkii ottamaan ensimmäisten joukossa selvää uusista suuntauksista ynnä muista alan asioista (tämä ei siis tietenkään tarkoita, että omaksuisin kaikki uudet trendit osaksi omia ruokailutottumuksiani), meinaa välillä hämärtyä se tosiasia, että suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan pätkäpaastoile, noudata paleoruokavaliota tai ole juuri ryhtynyt vegaaniksi. Minun maailmassani se vain välillä näyttää siltä, ja huomaan kyseleväni kavereiltani, syövätkö ihmiset oikeasti vielä rahkaa. Rahkabuumista kun tuntuu olevan jo niin kauan, karppaamisesta puhumattakaan. Ruokafilosofiani äärelle palaan syvällisemmin täysin erillisessä postauksessa, jossa valotan hieman myös matkaani nykytilanteeseen; silmänräpäyksessä muutos kun ei ole tapahtunut minullakaan.

Paahdettua myskikurpitsaa, herneproteiinirouhepyöryköitä, papuja & babypinaattia.

Punajuuri-tattarihiutalepuuroa, sokeroimatonta omppusosetta, mustikoita 

& avokado-banaanisuklaatahnaa.

Kesäkurpitsapuuroa vadelmilla & siemenillä.

Mango-tattariraakapuuroa, mangososetta & mehiläisen siitepölyä.

Kana-hirssisalaattia ruusukaaleilla, lehtikaalilla ja kuullotetulla kesäkurpitsalla.

Lusikoitavan kuohkea marjasmoothie omatekoisella banaanigranolalla.

Tattari-linssi-kasvispannua kanan & kasvisten kera.

 Mintulla maustettu tuorehernekeitto.

Punajuuri-vadelmasmoothie inkiväärillä.

Kaalilaatikkoa luomujauhelihalla ja tattarisuurimoilla.

Siemen-tattarinäkkäriä paprikahummuksella, kasviksia & vihersmoothie.

Inspiroivia hetkiä jokaiselle,

~Sofie~

Vegaaniset bataattiburgerit & punainen balsamico

Mukavaa ystävänpäivän iltaa! Ihan hauskoja tällaiset teemapäivät, vaikka itse olenkin yleisesti ottaen sitä mieltä, ettei ystävyys tai läheisten muistaminen ja heidän kanssaan vietetty aika ole millään lailla sidonnaista päivään tai aikaan. Perjantai-iltana puhuin kaksi ja puoli tuntia puhelimessa rakkaan ystäväni kanssa, eikä kummallekaan meistä tullut mieleenkään, että olisi pitänyt "säästää" puhelu sunnuntaille. Myönnän kuitenkin lähettäneeni muutaman ystävänpäiväkortin, sillä kyllähän muiden ilahduttamisesta saa aina itsekin hyvän mielen. Samoin kuin ruuanlaitosta ystäville tai perheelle.

Näillä vegaanisilla ja viljattomilla mutta siitä huolimatta muhkeilla ja täyttävillä burgereilla voi pyrkiä miellyttämään jonkun kanssaeläjän makuhermoja, oli sitten ystävänpäivä tai ei :D Punaista balsamicokastiketta suosittelen tekemään samalla vaivalla ison satsin, sopi erinomaisesti esimerkiksi kanan kaveriksikin.

BATAATTI-TOFUBURGERIT & PUNAINEN BALSAMICO

2:lle

1-2 paksuhkoa ja pyöreähköä bataattia

suolaa, mustapippuria

oliiviöljyä

1 pkt maustamatonta tofua

ripaus cayennepippuria

1tl juustokuminaa

1-2 klementiinin mehu

1 iso sipuli

lehtikaalta, rucolaa tai tammenlehtisalaattia

Punainen balsamico

1dl soseutettua, kypsää punajuurta

1-1 1/2 rkl tummaa balsamiviinietikkaa

1tl timjamia

ripaus suolaa & mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita punajuurisoseeseen muut kastikkeen ainekset ja anna maustua sen aikaa, kun valmistelet tofun ja bataatit.

Kuori bataatti ja leikkaa sen paksuimmasta kohdasta (pieniä tarvitset kaksi kappaletta) neljä noin 1 cm:n paksuista viipaletta. Laita viipaleet pellille ja valuta pinnalle oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuutioi loppu bataatti, mausta haluamallasi tavalla ja kypsennä samalla pellillä muita aterioita varten. Kypsennä 200-asteisessa uunissa keskitasolla kunnes bataattikiekot ovat pehmenneet (~20min). Lisää puolivälissä renkaiksi pilkotut sipulit ja tarkkaile, etteivät ne kärvenny.

Leikkaa tofu noin puolen sentin viipaleiksi. Kuumenna pannulla öljyä ja lisää juustokumina ja cayennepippuri. Levitä mausteöljy pannulle ja asettele tofuviipaleet niin, että ne maustuvat tasaisesti. Purista klementiinin mehu sekaan ja anna sen haihtua. Paista tämän jälkeen vielä hetki, jotta tofu rapeutuu. Kokoa burgeri bataattikiekoista, tofuviipaleista, sipulirenkaista, balsamicosta ja valitsemistasi vihreistä. 

Nauti heti, mieluiten hyvässä seurassa :)

~Sofie~

Täyteläinen savupaprika-punajuurikeitto

Kipeänä ollessani kokkasin pariinkin otteeseen (joo, kuka käskee syödä koko satsin kerralla niin, että täytyy seuraavanakin päivänä raahautua hellan ääreen?) lämmintä, mausteista keittoa, koska a) ne tuntuivat siinä tilassa yksinkertaisesti kaikista houkuttelevimmalta syötävältä, b) niihin sai helposti ujutettua mukavan määrän tuoretta inkivääriä ja valkosipulia, noita flunssaisen pelastajia. Tuoretta inkivääriä pureksin kyllä sellaisenaankin joka aamu makuaistin palautumisen toivossa, sillä en mitään niin inhoa kuin makuaistin katoamista. Muutenhan perusflunssan sairastaminen, tarpeeksi harvoin tapahtuessaan, on ihan mukavaa, kun saa kerrankin luvan kanssa vain levätä. Sounds strange, I know...

Joka tapauksessa, vaikka aivoni eivät ehkä terävimmillään olleetkaan eikä mielikuvitus erityisemmin laukannut, savupaprikalla maustamani punajuurikeitto onnistui mielestäni sen verran mukavasti, että painoin ainesosat mieleeni ja keittelin pari päivää sitten uuden satsin samaista soppaa. Sitä onkin tullut tässä muutaman kerran syötyä (tällä kertaa ymmärsin tehdä samalla vaivalla hiukan suuremman määrän). Hmm, menee myös yöpalana, mikä tuli sekin testattua eilen saapuessani puoliltaöin eräästä tapahtumasta. Nukutti hyvin eikä ollut liian tuhti nukkumaanmenon kynnykselläkään.

Tässä keitossa, kuten juureskeitoissani nykyään muutenkin, olennaisena osana on juuresten kuullottaminen runsaassa määrässä kookosöljyä. Älä siis varasta keitolta sielua turhaan pihistelemällä, sellainen normaalisti paistamiseen käytettävä tilkka ei tässä tapauksessa riitä! Jos kookosöljy tosin ei kuulu kaapin vakiovarustukseen, voi tilannetta kompensoida korvaamalla osan vedestä kookosmaidolla. Käytä silloin kuullottamiseen vaikka oliiviöljyä.

Kasvikset kannattaa muuten aina pilkkoa ja lisätä keittoihin tai patoihin järjestyksessä kovimmasta pehmeimpään. Tällöin kovimmat ehtivät jo esikypsyä sillä välin, kun vielä käsittelet muita kasviksia. Siinä missä bataatti ja palsternakka pehmentyvät hetkessä, lanttu vaatii aikaa ja punajuuri taitaa olla kaikista hitain (nälkäisen ruuanlaittajan näkökulmasta jopa hermostuttavan hidas :) Yritän useimmiten kompensoida kypsymiseroja myös pilkkomalla nopeasti kypsyvät suuremmiksi, hitaammat pienemmiksi ja/tai ohuemmiksi palasiksi. Koska on hankalaa lisäillä esimerkiksi uunijuureksia pellille eri tahtiin. Mikäli omistaa tehokkaan blenderin tai tehosekoittimen, juurekset kannattaa tosin jättääkin hieman napakoiksi keittoa tai soseita tehdessä. Näin ravintoaineet säilyvät hieman paremmin, mutta keitosta tulee silti silkkisen sileää.

Olen tällä hetkellä oikeastaan aika lailla tykästynyt erilaisiin (tarpeeksi sakeisiin) sosekeittoihin, sillä niihin voi upottaa käytännössä mitä vain ja valita helposti omia suosikkimakuja. Lämmin kasviskeitto menee näin talvisaikaan kivasti myös iltapalana, vaihteluna puurolle tai smoothielle. Jos teillä on hyviä ideoita, niitä saa mieluusti jakaa :)

~Sofie~

SAVUPAPRIKALLA MAUSTETTU PUNAJUURIKEITTO

700g punajuuria

500g porkkanoita

2dl punaisia linssejä

2 isoa sipulia

5 valkosipulinkynttä

noin 3-5 cm pala tuoretta inkivääriä
1 punainen chilipalko

2 kukkurallista rkl kookosöljyä

1-2rkl savupaprikajauhetta

mustapippuria

1-2tl timjamia

1tl oreganoa

suolaa

(1/2 sitruunan mehu)

(1tl kotimaista hunajaa)

Pese, kuori ja paloittele juurekset, chili ja sipulit. Kuumenna kattilassa reilusti kookosöljyä ja kuullota kasviksia joitakin minuutteja (lisää kasviksia sen myötä kun saat niitä pilkottua, aloita kovimmista eli punajuurista). Lisää vettä sen verran, että kasvikset lähes peittyvät. Lisää huuhdellut linssit noin vartin kiehumisen jälkeen. Anna kiehua kannen alla kunnes punajuuret ovat pehmentyneet riittävästi (käyttämäsi soseutusvälineen teho määrittelee "riittävän"). 

Kuori ja paloittele inkivääri ja lisää kattilaan. Nosta kattila liedeltä, anna keiton jäähtyä hieman ja soseuta se. Mausta keitto, ja lisää halutessasi sitruunaa tai hunajaa. Nauti esimerkiksi siementen kera, tai mikäli kaipaat enemmän proteiinia, paistetun jauhelihan tai kanan kanssa.

Tropiikin makuja lautasella

Riisi itsessään ei maistu miltään.
Kookos sopii kaikkeen.
Banaani & curry = not bad idea to mix.
Panerointi ei ole epäterveellistä.

Näin lauantain kunniaksi muutama fakta, jotka nousevat päällimmäisenä mieleen palattaessa takaisin parin viikon takaiseen viikonloppuun. Tarkemmin ottaen erääseen sunnuntailounaaseen, jonka voin silmät kirkkaana ja sydämeni pohjasta rehellisenä (kerrassaan fiksu ilmaus, tämän perusteella kaikki muu tässä blogissa on siis valhetta?) sanoa onnistuneen yli odotusten. Vaikka tätä ruokaa ei koskaan edes pitänyt kokeilla.

Joskus vuosia sitten leikkasin jostakin lehdestä ohjeen banaaniriisin kera tarjoiltavaan kookospaneroituun kalkkunaan. Ohje pyöri kansiossani kauan ja aikomuksenani oli heittää se pois muiden "ei-enää-kiinnostavien" kanssa monen monta kertaa. Jostakin syystä se sai kuitenkin aina uuden mahdollisuuden, kunnes eräänä kauniina päivänä päätyi omatekoiseen reseptikirjaani. Siitä päivästä kului kuitenkin reilusti aikaa ennen kuin päähäni pälkähti (= kalkkunaa sai -50%) suunnitella oma versioni ja ruveta kokeilemaan.

Onneksi kokeilin. Lämpimästi tervetuloa, uusi lempiruokani. Mauton riisi, joka tässä taloudessa ei muutenkaan ole kuulunut ruokalistalle, sai sipuli-valkosipuli-kookosmaitoyhdistelmän rinnalle uuden haastajan. Ja tästä lähtien pyörittelen aina kanafileeni (ja ne satunnaiset kalkkunat) kookoshiutaleissa ja kypsennän uunissa meheviksi. Lisävaivakaan ei haittaa, sillä näitä kannattaa valmistaa isompi satsi kerralla. Maistuvat nimittäin erinomaisilta kylminäkin, vaikkapa salaateissa.

Jos siis olet yhtään trooppisten makujen ystävä, suosittelen kokeilemaan tätä. Banaanilisä ja muutama mauste nostavat tylsän, kuivahkon riisin kokonaan uuteen ulottuvuuteen ilman liiallista makeutta. Niin ja tosiaan, tulipahan sekin testattua, että kaupan sokerisen sweet chili-kastikeen voi hyvällä menestyksellä korvata chilillä ja lorauksella juoksevaa hunajaa. Kiinteän hunajan taas saa juoksevaksi lämmittämällä tarvittavaa määrää mikrossa 10-15 sekuntia.

Mukavaa viikonloppua, 

~Sofie~

TROOPPISIA MAKUJA

aka

KOOKOSPANEROITUA KALKKUNAA JA KELTAISTA BANAANI-CHILIRIISIÄ

noin 4-5 annosta

Kookoskalkkuna:

400-500g kalkkunan (tai broilerin) rintafileitä

1 muna

noin 1,5dl kookoshiutaleita

1tl juoksevaa hunajaa

1/2-1tl chilijauhetta tai ripaus cayennepippuria 

1/2tl suolaa

kookosöljyä paistamiseen

Banaaniriisi:

1 sipuli

1 punainen chilipalko

2,5dl tummaa (puuro)riisiä

5dl vettä

1-2tl currya

1/2tl suolaa

1 iso banaani

kookosöljyä

Sekoita lautasella muna, chilijauhe, suola ja juokseva hunaja. Mittaa kookoshiutaleet toiselle lautaselle ja pyörittele kalkkunanfileet ensin munaseoksessa ja sen jälkeen kookoksessa. Lämmitä pannulla 1-2rkl kookosöljyä ja paista kalkkunoihin rapsakka pinta. Laita ne sen jälkeen 200-asteiseen uuniin kypsymään noin 15 minuutin ajaksi. Valmista sillä välin riisi.

Hienonna sipuli ja chilipalko ja kuullota pienessä määrässä kookosöljyä. Huuhdo riisinjyvät ja lisää ne kattilaan. Kuullota hetki ja lisää vesi. Anna kiehua, kunnes vesi on haihtunut ja riisi on sopivan kypsää. Mausta suolalla, currylla ja teelusikallisella kookosöljyä. Puolita banaani pituussuunnassa ja leikkaa puolikkaat viipaleiksi. Sekoita riisin joukkoon ja hauduta pari minuuttia. Tarjoile kookospaneroidun kalkkunan kanssa.

Täyttävä persimon-kvinoasalaatti

Olen varmaan ennenkin maininnut, että tykkään tehdä ruuaksi erilaisia salaatteja. Ne ovat ehkä kätevimpiä otetaan-mitä-kaapista-löytyy -ruokia ja useimmiten käy niin, että parhaat yhdistelmät syntyvät vahingossa. Salaateista saa monipuolisen aterian, kun käyttää erilaisten (kauden) kasvisten lisäksi niin proteiinin, hiilihydraattien kuin rasvankin lähteitä, jolloin kaikki täyttävyyden takaavat ainekset ovat koossa. Salaattiannokset ovatkin useimmiten valtavia (eli tarvitaan se suurin mahdollinen lautanen) ja hieman käytetyistä aineksista riippuen myös aikamoisia kuitupommeja.

Yksi parhaita tekemiäni salaatteja on ollut proteiinipitoinen kvinoa-kanasalaatti, joka saa uudenlaista makuvivahdetta talvisesongin herkkuhedelmän persimonin ja juuston yhdistelmästä. Alunperin käytin salaattiin leipäjuustoa mutta myös kermainen puhvelinmozzarella sopii erinomaisesti makean persimonin seuralaiseksi. Vuohenmaitoleipäjuuston sijaan sopii varmasti myös mikä tahansa vuohenjuusto tai ihan tavallinen leipäjuustokin, mikäli lehmänmaitotuotteet kuuluvat ruokavalioon.

Olennaista on maustaa kvinoaa riittävästi, sillä vaikka sen oma maku onkin kiva (voisin elää kotimaisella luomukvinoalla), salaatin monipuolisen makukirjon keskellä hyvin kevyesti maustettu kvinoa jää turhaan taka-alalle. Valkosipulin ja/tai sipulin kuullotus kattilassa ennen kvinoan ja veden lisäämistä tuo jo huomattavasti enemmän aromikkuutta. Kypsän kvinoan sekaan sopii ripaus mustapippuria, ehkä loraus sitruunaa. Suola taas on ehdoton.

Lautasille koottu salaatti kruunataan lorauksella hyvää öljyä ja valkoviinietikkaa tai valkoista balsamicoa ja ripeä arki-illallinen tai viikonlopun lounas on edessäsi valmiina nautittavaksi.

Mukavaa viikkoa,

~Sofie~

KVINOA-PERSIMON-KANASALAATTI

2 annosta

1dl (raakamitta) kvinoaa

1 pieni sipuli

2 valkosipulinkynttä

150-200g kypsää broileria + mausteita

1/2 kurkku tai 100g pakasteherneitä

1 kypsä, pienehkö persimon

tuoretta vuohenmaitojuustoa tai leipäjuustoa

1 ruukku tammenlehtisalaattia

rucolaa

suolaa ja mustapippuria

oliivi- tai camelinaöljyä

valkoista balsamicoa tai muuta viinietikkaa

Hienonna sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää huuhdottu kvinoa ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla sekä halutessasi muilla mausteilla. Kokoa salaattiainekset lautasille ja lorauta päälle öljyä ja balsamicoa. Nauti heti.

Perunaton liha-perunasoselaatikko

Perunaa en ole muutaman viime vuoden aikana juurikaan syönyt, jos muutamaa ylijäänyttä uutta perunaa kylmänä suoraan jääkaapista ei lasketa. Syynä lienee osittain se, että tulin jossakin vaiheessa tuskallisen tietoiseksi sen insuliinivaikutuksesta (perunamuusin glykeeminen indeksi itsessään huitelee 80 tienoilla), toisaalta löysin kaikki ihanat juurekset monipuolisine makuvivahteineen, ravintosisällön hakatessa perunan mennen tullen. Keitetyistä perunoista en ole muutenkaan pitänyt koskaan, vaan tumma pasta on aina ollut kaikin puolin tervetulleempi vaihtoehto. Isäni tekemä liha-perunasoselaatikko sen sijaan on jäänyt muistiin kaiken ajan ja vaivan arvoisena (mitä tulee omaan osuuteeni niin kaiken odottamisen arvoisena), ja siksi päädyin kokeilemaan vastaavaa myös juureksista valmistettuna.

Juuresmuusi on hurjan hyvää ja sitä voi varioida mielensä mukaan. Jos et pidä palsternakasta, jätä se pois. Jos haluat enemmän hiilihydraatteja, käytä osana bataattia. Kevyempi muusi syntyy lantusta ja muutamasta porkkanasta, värikkäin lopputulos lisäilemällä punajuuria. Ja jos juureslinjalta haluaa poiketa, kukkakaali toimii lisänä varsin mainiosti. Rasvan lisäys sitoo maut yhteen, itse suosin (luomu)voita ja kookosöljyä. Ja tietenkin aina voi maustaa, tuore chili ja valkosipuli antavat potkua, sitruunamehu taas raikastaa makeiksi hautuneiden juuresten aromia. Yhä useammin huomaan kuitenkin tyytyväni ainoastaan ripaukseen suolaa ja mustapippuria, silloin juuresten oma maku nousee parhaiten esille.

Jauhelihavuoka syntyy kätevimmin, jos juuressoseen valmistaa etukäteen tai käyttää aiemmilta aterioilta ylijäänyttä muusia (nyt juuressesongin aikaan sitä kannattaakin valmistaa iso satsi ja hyödyntää kaikkialla hummuksesta teeleipätaikinoihin). Uunissaoloaikaan vaikuttaa käytetty lämpötila sekä se, miten paistuneen pinnan haluaa. Pikalaatikko syntyy kokonaan ilman uunitustakin, mutta jos aikaa on, kannattaa valita mahdollisimman laakea vuoka (= enemmän paistunutta pintaa) ja antaa laatikon oleilla uunissa puolesta tunnista tuntiin.

Näitä yksinkertaisia ja helposti omaan makuun muunneltavia arkiruokapostauksia olisi taas luvassa jonkin verran, sillä arkeen paluun jälkeen huomaa taas niin monesti kaipaavansa lämmitystä vaille valmista ruokaa. Kaikki toiveetkin otetaan kyllä erittäin mieluusti vastaan :)

Miten teidän uusi vuosi on lähtenyt käyntiin? 

~Sofie~

JAUHELIHA-JUURESSOSELAATIKKO

noin 3-4 annosta

1 palsternakka

500g porkkanoita

iso lanttu

1rkl luomuvoita tai kookosöljyä

200-300g pakasteherneitä tai höyrytettyä parsakaalia

300-400g  jauhelihaa (luomu)

 musta- ja valkopippuria

ruususuolaa

(sitruunamehua)

Kuori ja paloittele juurekset ja kypsennä keittämällä tai höyryttämällä. Soseuta tasaiseksi (ohenna tarvittaessa keitinliemellä tai muulla nesteellä) ja mausta suolalla, pippurilla sekä halutessasi sitruunamehulla. Lisää voi tai kookosöljy ja tarkista maku. Paista jauheliha ja mausta mieleiselläsi tavalla. Sekoita jauheliha soseeseen ja lisää muut kasvikset. Kypsennä laakeassa vuossa 200-225 asteessa uunin keskitasolla noin 30-60 minuuttia, kunnes pinta on rapeutunut ja saanut väriä.

Kaunis kotimaamme (feat. ei-niin-suomalainen itsenäisyyspäivälounas)

Niin se vain jäi itsenäisyyspäivä taakse, samoin Kuopio hetkeksi aikaa, kun työt Seinäjoella alkoivat. Suomen 98-vuotissynttäreitä odotin malttamattomana, sillä sain kaksi perheenjäsentä vierailulle luokseni. Vieraita saisi käydä useamminkin (tutut hei, jos luette tämän niin kokekaa oikeutetuksi kutsua itsenne kylään!), koska on kiva kokkailla kaikkea uutta ja maistattaa niitä toisilla. Eli saada kriittistä palautetta, omille sapuskoille voi kai sokeutua samalla tavoin kuin mille tahansa asialle. Myönnän kyllä useimmiten tekeväni myös muille tietyn tyyppisiä ruokia, niitä, jotka erityisesti miellyttävät omia makunystyröitäni. Haluaisin saada muutkin ymmärtämään chilin, sitruunan ja inkiväärin taian. Ja sen, ettei maukkaus synny ruokakermapurkillisella tai sokerisilla valmiskastikkeilla, vaan laadukkailla (mikä ei ole synonyymi kalliille) raaka-aineilla ja monipuolisilla mausteilla. Maustamalla ruokaan saadaan "sitä jotakin", joka nykymaailmassa useimmiten pyritään luomaan lisäämällä sokeria, suolaa ja lisäaineita.

Maustaminen on haastavaa, ainakin omasta mielestäni ja olen itse opetellut sitä kokeilemalla. Itselle valmistettu arkiruoka on oivallinen kenttä tälle opettelulle, sillä siinä ei hirveästi häviä, vaikkei joka kerta aivan nappiin menisikään. Hyvin maustettu ei myöskään automaattisesti tarkoita tulista tai sitä, että kaikki maistuu itämaiselta. Eikä aina tarvitse ottaa pientä määrää kymmenestä eri purkista, vaan muutamallakin pääsee pitkälle. Kannattaa kokeilla rohkeasti: kurkuma sopii appelsiinin kaveriksi, suklaa vaatii aina ripauksen suolaa, kaneli taas kuuluu hyvään tomaattikastikkeeseen yhtä olennaisena osana kuin viinietikkakin. Ja jokainen smoothieita harrastava tietää, mitä pari puristusta tuoreesta sitruunasta tai limetistä saa aikaan...

Mausteista ja niiden terveellisyydestä aion kirjoitella kokonaan erikseen, ja tämänkin postauksen fokus oli aivan jossain muualla kuin ylläolevassa mutta joskus sitä eksyy sivuraiteille :) Itsenäisyyspäivänä ulkoilimme Puijolla vesisateessa, mikä ei ollut ollenkaan niin ikävää kuin miltä kuulostaa. Metsä oli jotenkin satumainen, kuin jostakin fantasiaelokuvasta. Vähän vilu pääsi kuitenkin tulemaan, joten ulkoa olikin mukava siirtyä lämpimään sytyttelemään kynttilöitä ja valmistelemaan aavistuksen juhlavampaa (muttei tällä kertaa niin kovin isänmaallista :) ateriaa pääosassaan ranskalaistyyppinen kanapata.

RANSKALAINEN KANAPATA SIPULISELLA RIISIPEDILLÄ

3 annosta

3 broilerin rintaleikettä

2 sipulia

6 valkosipulinkynttä

1 prk säilöttyjä kokonaisia herkkusieniä

2 rkl tummaa riisijauhoa

3 dl punaviiniä (luomu)

2-3 dl kanalientä*

2 rkl tomaattipyreetä

3 laakerinlehteä

suolaa, mustapippuria

(tuoretta basilikaa)

3 dl tummaa puuroriisiä (tai esimerkiksi basmati- tai risottoriisiä)

6 dl vettä

2 sipulia

1-2 rkl kookosöljyä

suolaa & mustapippuria

*keitin edellispäivänä maustamattomia broilerinkoipia ja otin keitinliemen talteen

Mausta rintaleikkeet suolalla ja pippurilla ja ruskista pannulla molemmin puolin. Siirrä suureen uunivuokaan tai kannelliseen pataan. Kuullota pilkottua sipulia samalla pannulla (ei tarvitse huuhdella välissä) ja lisää puristetut valkosipulinkynnet sekä herkkusienet. Ruskista kevyesti ja sekoita joukkoon jauhot. Kaada seos pataan ja mittaa päälle punaviini sekä kanaliemi. Lisää tomaattipyree ja laakerinlehdet ja peitä kannella tai foliolla. Hauduta 200-asteisen uunin alatasolla 1-1,5h. 

Valmista haudutuksen loppuvaiheessa riisi: kuullota sipulisilppua kookosöljyssä. Huuhtele riisinjyvät ja laita mukaan kuullottumaan. Mittaa vesi kattilaan ja kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla napakan kypsäksi niin, että vesi on suunnilleen imeytynyt riisiin. Jätä purutuntumaa! Mausta riisi suolalla ja pippurilla. Ota kanapata uunista ja silppua tai revi tuoretta basilikaa päälle. 

Tuli pitkästä aikaa kunnolla rauhoituttua, tuplapyhä oli todella tarpeen. Illalla tuli vielä lähdettyä ulos katselemaan, monessako ikkunassa palaa kaksi kynttilää. Linnanjuhlien aikana sainkin sitten yhtäkkisen leipomisinspiraation, joten niitä seurailin keittiöstä käsin ainoastaan sivukorvalla :)

Miten teidän joulukuu on sujunut? Oletteko juhlineet itsenäisyyspäivää tai pikkujouluja?

~Sofie~

Maisemakuvat: Santeri

Uunipannarin päivitys - porkkanasosepannari

Täällä Itä-Suomessa on sadellut tämän päivän aikana pienen pieni kerros lunta, mikä saa aikaan sen, että on heti paljon joulukuisempi olo. Minua odottaa tänä iltana vielä mutakakun leipomisurakka, sillä olen luvannut huolehtia erään pikkujoulutapahtuman potentiaalisista gluteenittomista vieraista. Eli ilahduttaa sellaisella perinteisellä sokeriversiolla (juu, ostin sen sokeripussinkin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni). Tänne blogiin päätyy kuitenkin vähän toisenlainen ohje, porkkanainen pannari, jota suosittelen sitä mutakakkua enemmän (vaikka voihan senkin valmistaa laadukkaista ainesosista, minkä aion jossakin välissä ehdottomasti tehdä. Suklaan ystävät, stay tuned...)

Porkkanasose tekee pannarin rakenteesta ihanan kostean, jolloin se muistuttaa enemmän tavallista korkeaksi kohoavaa ja mehevää uunipannaria, millaista on muuten vaikea saada aikaan gluteenittomasti. Rakenne on yleensä joko kuiva ja tiiliskivimäinen tai sitten kirjaimellisesti litteä kuin pannukakku. Sose antaa myös runsaasti makua, joka lienee sen tärkein ansio. Enkä nyt mene vähättelemään sitä puoltakaan, että on se vaan niin mukavaa piilottaa kasviksia kaikkialle, niitä kun ei ihan helposti tule liikaa syötyä. Meneehän sinullakin vähintään kilo päivässä?

Kerran olen tehnyt tätä pannaria myös lanttusoseesta, ja miksei punajuurikin siihen kävisi (varsinkin jälkkäriversioon kaakaojauheen kanssa...) Pannarin voi tehdä kahdella tapaa, joko suolaisena, jolloin se menee ruokanakin salaatin tai esimerkiksi paistetun jauhelihan kera. Makean voikin sitten tarjoilla vaikka omatekoisen puolukka-banaanisorbetin kanssa. Sellaisenaan puolukat taas sopivat molempiin. Makeaa pannaria tehdessä taikinaan voi vaniljan lisäksi laittaa myös ne perinteiset porkkanakakkumausteet, inkiväärin, kanelin ja muskotin. Itse pidän enemmän suolaisesta pannukakusta, koska en ole suuri makean ystävä enkä oikeastaan välitä porkkanapiirakoistakaan. Jos kuitenkin miellät uunipannarin makeaksi ruokalajiksi tai rakastat porkkanakakkua, tee (elämästä) makeampaa :)

Vinkki! Mikäli et osaa valita vaihtoehtojen välillä, jätä mausteet, suolaa lukuunottamatta, kokonaan pois. Silloin täytteet voi valita fiiliksen mukaan mutta maku on edelleen kivan porkkanainen :)

Jauhoiksi sopivat melkein mitkä tahansa luontaisesti gluteenittomat (= eivät sisällä gluteenitonta vehnätärkkelystä eikä muitakaan keinotekoisesti gluteenittomiksi tehtyjä ainesosia) jauhot. Suosittelen sekoittamaan vähintään paria eri laatua, näin lopputulos on maukkaampi. Itse käytin tällä kertaa desin täysjyväriisijauhoja sekä puoli desiä sekä tattari- että soijajauhoja. Muistathan, että mikäli käytät osana kookosjauhoja tai psylliumia, niiden määrä suhteessa nesteen määrään poikkeaa ohjeesta kuitupitoisuuden aiheuttaman tehokkaan "imukyvyn" vuoksi.

PORKKANAPANNARI

piirakkavuokaan (pellille tuplamäärä)

300g porkkanasosetta

2dl luontaisesti gluteenittomia jauhoja (esim. täysjyväriisi-, tattari- ja kaurajauhoja)

2,5dl luomusoija- tai kauramaitoa

2 kananmunaa

1rkl sulatettua kookosöljyä (tai oliiviöljyä)

0,5tl ruususuolaa

(hiukan valkopippuria tai muskottipähkinää)

Makeaan versioon (jätä pippuri pois):

0,5tl vaniljajauhetta

steviaa maun mukaan

Sekoita kaikki ainekset keskenään, lisää mausteita sen mukaan, haluatko suolaisen vai makean pannarin. Älä kuitenkaan jätä suolaa pois makeasta versiostakaan! Anna taikinan turvota noin 20 minuuttia (tai uunin lämpenemisen ajan) ja paista 225-asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla noin 20 minuuttia. Tarjoa lämpöisenä tai kylmänä esimerkiksi puolukoiden ja porkkanaraasteen kanssa.

Mukavaa loppuviikkoa,

~Sofie~

Adventin aika - mausteinen aamiaiskulho

Ensimmäinen adventti. Jouluvalot, joulusuklaat ja kauppojen muovikuuset ilmaantuvat kyllä jo lokakuun lopussa tai viimeistään pyhäinpäivän jälkeen, mutta todellinen joulunaika alkaa tästä päivästä. Itselleni tämä tarkoittaa arjenkin keskellä rauhoittumista ja ajatusten suuntaamista pikkuhiljaa tulevaan jouluun, ei hössötystä ja valmistelustressiä, kaupallisuudesta puhumattakaan. Nyt saa luvan kanssa alkaa tunnelmoimaan, miettimään lahjoja (tätä tulee kyllä tehtyä aiemminkin, mielestäni ei ole mitään ideaa antaa jotain vain antamisen vuoksi, vaan rauhassa mietityt lahjat ovat parhaita), polttamaan vieläkin ahkerammin kynttilöitä ja ennen kaikkea, yhdistelemään joulun makuja keittiön puolella.

Loppuviikosta hain jo joulukynttelikön varastosta tuomaan hieman lisätunnelmaa tuikkujen rinnalle. Lisäksi ostin hyasintin, joka on lapsesta asti ollut ehdoton joulukukkasuosikkini, enkä vieläkään malta olla työntämättä nenääni siihen kiinni ja - terveellistä tai ei - vetäisemään keuhkot täyteen sen huumaavaa tuoksua.

Kauppahallissa käydessäni tutkin erään puodin uusia jouluteelaatuja ja ihastelin kivan kuuloisia makuaineluetteloita. Erityisen kiinnostavalta kuulosti appelsiinin, aniksen, kanelin ja neilikan yhdistelmä, jonka painoin tarkasti mieleeni (tulipa sen jälkeen viikon mittaan muutamaan kertaan mielessä toisteltua appelsiini-anis-kaneli-neilikka, appelsiini-anis-kaneli-neilikka...:) Kannatti kuitenkin muistaa, sillä tästä syntyi mukavan mausteinen aamiaiskulho adventtiaamulle - ja oikeastaan jo edeltävälle illallekin, koska en malttanut olla sitä kokeilematta.

MAUSTEINEN APPELSIINI-AAMIAISKULHO

1 annos

1/2 appelsiini ja 1/2 persimon tai 1 pieni appelsiini

(jos haluat kylmää, pakasta etukäteen palasina)

1rkl chia-siemeniä

1rkl soijalesitiiniä tai mantelivoita (tai muutama rkl avokadoa)

kourallinen kypsiä kikherneitä

1/2dl maustamatonta heraproteiinia tai stevialla makeutettua raakakaakaoheraa

(kourallinen tammenlehti- tai muuta mietoa salaattia)

1tl kanelia

1/2tl neilikkaa

1/2-1tl aniksensiemeniä

1rkl raastettua appelsiininkuorta tai muutama tippa appelsiiniöljyä

mantelimaitoa

(steviaa tai muuta makeutusta)

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. Lisää mantelimaitoa vähän kerrallaan sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Sekoita tasaiseksi ja lisää tarvittaessa mausteita. Lusikoi seos kulhoon ja päällystä haluamillasi lisukkeilla.

Julistetaan siis adventin aika avatuksi täällä bloginkin puolella. Se tietää sitä, että piparkakkumausteet ja luumusose yhdistettynä yleiseen joulufiilistelyyn lisääntyvät - joskin eivät sävytä kaikkea, sillä tulossa on muutakin kuin juhlasesonkiruokaa. Jotain sekä jouluihmisille että kyseisen juhlan ilman poikkeavia makuelämyksiä ohittaville.

Mukavaa ja toivottavasti myös lumista joulun aikaa, 

~Sofie~