torstai 25. helmikuuta 2016

Mitä minä oikein syön kuvina (osa 1/3)

Olen tehnyt tässä viime aikoina muutamia olennaisia huomioita elämän suurten peruskysymysten suhteen:

1) Olen nyt opiskellut ravitsemustiedettä sen verran kauan, että huomaan todella osaavani neuvoa ravitsemusasioita ja perustella ne taustalla olevien mekanismien perusteella. Ketään (tai ainakaan itseäni) ei vakuuta "Syö voita" tai "älä syö voita" -tyyliset neuvot, mikäli ei osata perustella sitä fysiologian periaatteilla, ja mielellään vielä kansantajuisesti (tämä nyt ehkä meni jo jonkun mielestä yli...)

2) Törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka alastani kuullessaan kyselevät neuvoja, kertovat ravitsemukseen liittyvistä ongelmatilanteistaan tai ovat muuten vain kiinnostuneita keskustelemaan aiheesta (jes, aina valmiina!)

3) Herätän selkeästi huomiota eväsrasioineni ja päädyn usein puhumaan ruokavaliostani ja siitä, kuinka minä todellakin syön ja usein, vaikka ulkopuolisen se mielestä kuulostaakin lähinnä pahinta painajaista muistuttavalta dieetiltä.

Joudun luonnollisesti näkemään hieman enemmän vaivaa kuin moni normaalia (käsite, jota monesti kuulee käytettävän ja saa ravitsemustieteilijän karvat nousemaan pystyyn, mutta joka ei itse asiassa kuvaa yhtään mitään, sillä mikä oikein luokitellaan normaaliksi?) ruokaa syövä. Olen kuitenkin tottunut siihen, että keittiössä kuluu aikaa eikä välipala välttämättä ole "menen ja otan jääkaapista"-versio. Ei minulla(kaan) tietenkään ole joka päivä aikaa viettää tuntikausia keittiössä, mutta riittää, että pari kertaa viikossa on, jolloin voi sitten (esi)valmistella useampia juttuja kerralla.

Luontaisesti gluteeniton, maidoton, sokeriton, hiivaton, käytännössä lisäaineeton ja luomua suosiva sekä muutamilla erikoisvaatimuksilla varustettu syöminen saattaa tarkoittaa sitä, että onnistun keräämään viikossa astiallisen biojätettä. Se ei kuitenkaan tarkoita yksipuolista, hankalaa ja mautonta (keittiö)elämää. Ongelmana on ennemminkin runsaudenpula, kun olisi valtavasti kaikkea kiinnostavaa kokeiltavaa :)

Aion avata valintojani ja niiden perusteluita tarkemmin lähiaikoina, mutta sitä ennen pääsette näkemään kurkkauksia arkiruokakuvien muodossa:

Omatekoinen hampurilainen jauhelihapihvillä & hummuksella.

Kaura-kvinoapuuroa chiasiemenillä, vuohenmaitojuustolla ja tuoreilla marjoilla.

Paistettua lehtikaalia, mausteista kanakastiketta ja tattarijauhossa leivitettyjä "lampaankääpäpihvejä".

Kukkakaalipohjainen pizza päärynällä, pinaatilla, vuohenjuustolla ja saksanpähkinöillä <3

Mustikkaproteiinipannaria maapähkinävoilla ja kaakaonibseillä.

Smoothiekulho lisukkeineen.

Salaatti ruusukaaleilla, päärynällä, graavilohella ja vuohenjuustolla.

Appelsiini-mango-vaniljasmoothie mulpereilla ja kurpitsansiemenillä.

Kurkumakalapuikkoja, pannulla haudutettuja porkkanoita ja avokadoa.

Hiivattomia chia-sämpylöitä, vuohengoudaa ja vihanneksia.

Kaurapuuroa, mansikoita, avokadososetta, kikherneitä sekä tuoretta kookosta ja inkivääriä.

Intoa keittiön puolelle teillekin,

~Sofie~

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Vegaaniset bataattiburgerit & punainen balsamico


Mukavaa ystävänpäivän iltaa! Ihan hauskoja tällaiset teemapäivät, vaikka itse olenkin yleisesti ottaen sitä mieltä, ettei ystävyys tai läheisten muistaminen ja heidän kanssaan vietetty aika ole millään lailla sidonnaista päivään tai aikaan. Perjantai-iltana puhuin kaksi ja puoli tuntia puhelimessa rakkaan ystäväni kanssa, eikä kummallekaan meistä tullut mieleenkään, että olisi pitänyt "säästää" puhelu sunnuntaille. Myönnän kuitenkin lähettäneeni muutaman ystävänpäiväkortin, sillä kyllähän muiden ilahduttamisesta saa aina itsekin hyvän mielen. Samoin kuin ruuanlaitosta ystäville tai perheelle.



Näillä vegaanisilla ja viljattomilla mutta siitä huolimatta muhkeilla ja täyttävillä burgereilla voi pyrkiä miellyttämään jonkun kanssaeläjän makuhermoja, oli sitten ystävänpäivä tai ei :D Punaista balsamicokastiketta suosittelen tekemään samalla vaivalla ison satsin, sopi erinomaisesti esimerkiksi kanan kaveriksikin.



BATAATTI-TOFUBURGERIT & PUNAINEN BALSAMICO
2:lle

1-2 paksuhkoa ja pyöreähköä bataattia
suolaa, mustapippuria
oliiviöljyä

1 pkt maustamatonta tofua
ripaus cayennepippuria
1tl juustokuminaa
1-2 klementiinin mehu

1 iso sipuli
lehtikaalta, rucolaa tai tammenlehtisalaattia

Punainen balsamico
1dl soseutettua, kypsää punajuurta
1-1 1/2 rkl tummaa balsamiviinietikkaa
1tl timjamia
ripaus suolaa & mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita punajuurisoseeseen muut kastikkeen ainekset ja anna maustua sen aikaa, kun valmistelet tofun ja bataatit.

Kuori bataatti ja leikkaa sen paksuimmasta kohdasta (pieniä tarvitset kaksi kappaletta) neljä noin 1 cm:n paksuista viipaletta. Laita viipaleet pellille ja valuta pinnalle oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuutioi loppu bataatti, mausta haluamallasi tavalla ja kypsennä samalla pellillä muita aterioita varten. Kypsennä 200-asteisessa uunissa keskitasolla kunnes bataattikiekot ovat pehmenneet (~20min). Lisää puolivälissä renkaiksi pilkotut sipulit ja tarkkaile, etteivät ne kärvenny.

Leikkaa tofu noin puolen sentin viipaleiksi. Kuumenna pannulla öljyä ja lisää juustokumina ja cayennepippuri. Levitä mausteöljy pannulle ja asettele tofuviipaleet niin, että ne maustuvat tasaisesti. Purista klementiinin mehu sekaan ja anna sen haihtua. Paista tämän jälkeen vielä hetki, jotta tofu rapeutuu. Kokoa burgeri bataattikiekoista, tofuviipaleista, sipulirenkaista, balsamicosta ja valitsemistasi vihreistä. 

Nauti heti, mieluiten hyvässä seurassa :)

~Sofie~

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Täyteläinen savupaprika-punajuurikeitto


Kipeänä ollessani kokkasin pariinkin otteeseen (joo, kuka käskee syödä koko satsin kerralla niin, että täytyy seuraavanakin päivänä raahautua hellan ääreen?) lämmintä, mausteista keittoa, koska a) ne tuntuivat siinä tilassa yksinkertaisesti kaikista houkuttelevimmalta syötävältä, b) niihin sai helposti ujutettua mukavan määrän tuoretta inkivääriä ja valkosipulia, noita flunssaisen pelastajia. Tuoretta inkivääriä pureksin kyllä sellaisenaankin joka aamu makuaistin palautumisen toivossa, sillä en mitään niin inhoa kuin makuaistin katoamista. Muutenhan perusflunssan sairastaminen, tarpeeksi harvoin tapahtuessaan, on ihan mukavaa, kun saa kerrankin luvan kanssa vain levätä. Sounds strange, I know...

Joka tapauksessa, vaikka aivoni eivät ehkä terävimmillään olleetkaan eikä mielikuvitus erityisemmin laukannut, savupaprikalla maustamani punajuurikeitto onnistui mielestäni sen verran mukavasti, että painoin ainesosat mieleeni ja keittelin pari päivää sitten uuden satsin samaista soppaa. Sitä onkin tullut tässä muutaman kerran syötyä (tällä kertaa ymmärsin tehdä samalla vaivalla hiukan suuremman määrän). Hmm, menee myös yöpalana, mikä tuli sekin testattua eilen saapuessani puoliltaöin eräästä tapahtumasta. Nukutti hyvin eikä ollut liian tuhti nukkumaanmenon kynnykselläkään.



Tässä keitossa, kuten juureskeitoissani nykyään muutenkin, olennaisena osana on juuresten kuullottaminen runsaassa määrässä kookosöljyä. Älä siis varasta keitolta sielua turhaan pihistelemällä, sellainen normaalisti paistamiseen käytettävä tilkka ei tässä tapauksessa riitä! Jos kookosöljy tosin ei kuulu kaapin vakiovarustukseen, voi tilannetta kompensoida korvaamalla osan vedestä kookosmaidolla. Käytä silloin kuullottamiseen vaikka oliiviöljyä.

Kasvikset kannattaa muuten aina pilkkoa ja lisätä keittoihin tai patoihin järjestyksessä kovimmasta pehmeimpään. Tällöin kovimmat ehtivät jo esikypsyä sillä välin, kun vielä käsittelet muita kasviksia. Siinä missä bataatti ja palsternakka pehmentyvät hetkessä, lanttu vaatii aikaa ja punajuuri taitaa olla kaikista hitain (nälkäisen ruuanlaittajan näkökulmasta jopa hermostuttavan hidas :) Yritän useimmiten kompensoida kypsymiseroja myös pilkkomalla nopeasti kypsyvät suuremmiksi, hitaammat pienemmiksi ja/tai ohuemmiksi palasiksi. Koska on hankalaa lisäillä esimerkiksi uunijuureksia pellille eri tahtiin. Mikäli omistaa tehokkaan blenderin tai tehosekoittimen, juurekset kannattaa tosin jättääkin hieman napakoiksi keittoa tai soseita tehdessä. Näin ravintoaineet säilyvät hieman paremmin, mutta keitosta tulee silti silkkisen sileää.

Olen tällä hetkellä oikeastaan aika lailla tykästynyt erilaisiin (tarpeeksi sakeisiin) sosekeittoihin, sillä niihin voi upottaa käytännössä mitä vain ja valita helposti omia suosikkimakuja. Lämmin kasviskeitto menee näin talvisaikaan kivasti myös iltapalana, vaihteluna puurolle tai smoothielle. Jos teillä on hyviä ideoita, niitä saa mieluusti jakaa :)

~Sofie~



SAVUPAPRIKALLA MAUSTETTU PUNAJUURIKEITTO

700g punajuuria
500g porkkanoita
2dl punaisia linssejä
2 isoa sipulia
5 valkosipulinkynttä
noin 3-5 cm pala tuoretta inkivääriä
1 punainen chilipalko
2 kukkurallista rkl kookosöljyä

1-2rkl savupaprikajauhetta
mustapippuria
1-2tl timjamia
1tl oreganoa
suolaa
(1/2 sitruunan mehu)
(1tl kotimaista hunajaa)

Pese, kuori ja paloittele juurekset, chili ja sipulit. Kuumenna kattilassa reilusti kookosöljyä ja kuullota kasviksia joitakin minuutteja (lisää kasviksia sen myötä kun saat niitä pilkottua, aloita kovimmista eli punajuurista). Lisää vettä sen verran, että kasvikset lähes peittyvät. Lisää huuhdellut linssit noin vartin kiehumisen jälkeen. Anna kiehua kannen alla kunnes punajuuret ovat pehmentyneet riittävästi (käyttämäsi soseutusvälineen teho määrittelee "riittävän"). 

Kuori ja paloittele inkivääri ja lisää kattilaan. Nosta kattila liedeltä, anna keiton jäähtyä hieman ja soseuta se. Mausta keitto, ja lisää halutessasi sitruunaa tai hunajaa. Nauti esimerkiksi siementen kera, tai mikäli kaipaat enemmän proteiinia, paistetun jauhelihan tai kanan kanssa.