Porkkana-punajuuricurry (tämän kevään lemppari!)

Tervehdys taasen, pienen tauon jälkeen. Kalenteri on ollut niin täynnä, ettei suurennuslasikaan auta, kun sekalaisten merkintöjen seasta yrittää hahmottaa, että mitäs tänään pitikään hoitaa. Päivä kerrallaan on menty ja toivottu, ettei tule kovin suuria yllätyksiä. Niin kuin ehkä mahdollisesti muutaman kerran on päässyt käymään. Yksi puhelinsoitto ja päiväsi on uudelleen ohjelmoitu. I do, no problem. Sitä seuraava aavistus siitä, että olet jälleen onnistunut haalimaan reilulla kädellä lisää kalenterintäytettä. Ja jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä, mainittakoon, että vaikka tehokas tapaus olenkin, en arvota maailmaani ensisijaisesti sen perusteella, kuinka täynnä kalenterini on. On paljon hauskempaa olla aikaansaava ilman, että tietää aikataulunsa minuutilleen kaksi viikkoa etukäteen. Ehkä alkuvuoden toinen influenssa, tämä 2,5-viikkoinen tapaus, mahdollisesti opetti jotain siitä, miten fiksua on painaa yötä päivää, vaikka kyseessä olisikin vain tilapäinen jakso...

Mutta hei, osoittaakseni, että täällä sitä vielä ollaan pystyssä (ja lähes täysissä voimissa), päätin tehdä paluun lempiruokani kanssa. Sen tämänhetkisen, nimittäin kera kasvispitoisen  & kevyen mutta täyttävän ja ennen kaikkea aisti-ilotulitusta tarjoilevan curryruuan. Koko ajatus lähti yhtäkkisestä tarpeesta saada yhdistää punajuuri ja curry. Not bad idea, at all. Tätä on sittemmin tullut kevään aikana kokkailtua muutamaan kertaan.

Muutamaan kertaan? Älkää antako tiheyden hämätä. Oikeasti voisin elää tällä. Pienenä rajoittavana tekijänä toimii kuitenkin se, että kaltaiselleni siivousneurootikolle punajuurten raastaminen on painajaismaista työtä. Yritän tehdä sen silmät kiinni, etten kokisi pakottavaa tarvetta pyyhkiä jokaista pilkkua välittömästi, jolloin raastamisesta ei luonnollisesti tule mitään. Mutta tämän ruuan vuoksi olen valmis silloin tällöin uhrautumaan. Oikeasti. Suosittelen samaa sinullekin.
Mutta raastathan silti lautasella tiskialtaassa, jooko?

Olen huomannut ruokailujeni menevän koko ajan hieman enemmän vegaaniseen suuntaan, ja esimerkiksi kalkkuna on harvinaista herkkua (tällä en viittaa siihen, etteivät kasvisruuat olisi herkullisia, nehän vasta hyviä ovatkin, vaan eivät enää niin harvinaisia :). Tämänkin ruuan voi kuitenkin ongelmitta valmistaa vegaaniversiona korvaamalla kalkkunan jauhelihan vaikkapa luomutofulla. Marinoi se etukäteen tai käytä kylmäsavutofua.

Tämä ruoka on kätevä eväs, sillä se on hyvää myös kylmänä. Olen eräämmänkin kerran ottanut annoksen lasisessa boksissa mukaani yliopistolle tai treenin jälkeiseksi ruuaksi. Itse en ole lämpimiä kasviksia kummempia lisukkeita kaivannut, sillä annos on oikeasti iso (olen aina syönyt puolet koko satsista kerralla :). Esimerkiksi kvinoa voisi kuitenkin sopia kylkeen erinomaisesti, mikäli kaipaat vielä lisää puhtia.

P.S. Kaikkea uutta jännää on tiedossa, olen mm. päätynyt kouluttautumaan hieman lisää. Siitä lisää myöhemmin, kunhan pääsen kunnolla vauhtiin! Tästä huolimatta yritän ryhdistäytyä myös blogin kanssa, ideoita kyllä olisi, kunhan aikataulu antaa myöden :)

Mukavaa päivää!

~Sofie~

                       

PUNAJUURI-PORKKANACURRY (G, M, V*)

Kahdelle

2 keskikokoista tai 1 iso punajuuri

2 isoa porkkanaa

1-2 sipulia

muutama  valkosipulinkynsi

1 punainen chilipalko

iso pala (2x2cm) tuoretta inkivääriä

2rkl tomaattipyreetä

200g kalkkunan jauhelihaa (myös broileri käy, *vegaaniversioon tofua)

loraus kookosmaitoa tai iso lusikallinen kookosmannaa

loraus vettä

1-2rkl currya (riippuu käyttämäsi seoksen voimakkuudesta)

1/2-1tl kurkumaa

 ruususuolaa ja mustapippuria

(jauhettua korianteria & cayennepippuria)

Paista kalkkunan jauheliha tai tofu (voit myös käyttää aiemmin paistettua, jolloin ruuan tekeminen nopeutuu). Paloittele sipuli, valkosipuli, inkivääri ja chili. Kuullota hetki öljyssä. Kuori ja raasta juurekset karkeaksi raasteeksi ja lisää kuullottumaan. Lisää tomaattipyree, käyttämäsi proteiini, hiukan vettä sekä curry ja anna hautua kannen alla 10-15 minuuttia. Lisää loput mausteet ja pehmennä kookoksella. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Nauti esimerkiksi kevyesti kiehautettujen, vihreiden papujen kanssa!

Mitä minä oikein syön kuvina (osa 2/3)

Stressi helpotti hetkeksi ja pääsin muutaman päivän pääsiäislomalle.
Ja tulin kipeäksi. Siis mitä ihmettä!?
Periaatteessahan tämä on fysiologinen reaktio: kun tiukka jakso hellittää, kroppa vetäisee jostakin jonkun taudin. Aiemmin en vaan ole tätä omalla kohdallani kokenut, kun sairastelu on muutenkin ollut harvaa ja lievää. Joka tapauksessa, melko samalta tuntuu kuin tammikuussakin (jolloin kirjoittelin flunssaruokavaliosta täällä).

Pääsiäisenä on toisaalta aikaa levätä. Koska sängyn pohjalle ei silti huvita kaatua, päättelin, että (kun aikaa viimein on) olisi varmaan korkea aika julkaista kuvapostaussarjan osa 2, jota on jo vähän kyseltykin. Ensimmäisen osan voit katsoa täältä. Alla seuraa siis lisää kuvamateriaalia minun tavallisten päivien ruokailuistani. Toivottavasti saatte joitakin vinkkejä, mikäli niitä kaipaatte! Itse ainakin tykkään hurjasti lukea esimerkiksi ruokapäiväkirjapostauksia, joista voi poimia kivoja ja helppoja ideoita nimenomaan niihin arkisiin aamiaisiin ja pääruokiin sekä väli- ja iltapaloille. Ja toisaalta (ehkä tulevan ammatin puolestakin :) olen myös ihan muuten vaan kiinnostunut siitä, mitä toiset syövät, ja varsinkin kuvitettuja postauksia on kiva lukea.

Sitä kun elää päivät pitkät ravitsemusasioiden ympäröimänä ja pyrkii ottamaan ensimmäisten joukossa selvää uusista suuntauksista ynnä muista alan asioista (tämä ei siis tietenkään tarkoita, että omaksuisin kaikki uudet trendit osaksi omia ruokailutottumuksiani), meinaa välillä hämärtyä se tosiasia, että suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan pätkäpaastoile, noudata paleoruokavaliota tai ole juuri ryhtynyt vegaaniksi. Minun maailmassani se vain välillä näyttää siltä, ja huomaan kyseleväni kavereiltani, syövätkö ihmiset oikeasti vielä rahkaa. Rahkabuumista kun tuntuu olevan jo niin kauan, karppaamisesta puhumattakaan. Ruokafilosofiani äärelle palaan syvällisemmin täysin erillisessä postauksessa, jossa valotan hieman myös matkaani nykytilanteeseen; silmänräpäyksessä muutos kun ei ole tapahtunut minullakaan.

Paahdettua myskikurpitsaa, herneproteiinirouhepyöryköitä, papuja & babypinaattia.

Punajuuri-tattarihiutalepuuroa, sokeroimatonta omppusosetta, mustikoita 

& avokado-banaanisuklaatahnaa.

Kesäkurpitsapuuroa vadelmilla & siemenillä.

Mango-tattariraakapuuroa, mangososetta & mehiläisen siitepölyä.

Kana-hirssisalaattia ruusukaaleilla, lehtikaalilla ja kuullotetulla kesäkurpitsalla.

Lusikoitavan kuohkea marjasmoothie omatekoisella banaanigranolalla.

Tattari-linssi-kasvispannua kanan & kasvisten kera.

 Mintulla maustettu tuorehernekeitto.

Punajuuri-vadelmasmoothie inkiväärillä.

Kaalilaatikkoa luomujauhelihalla ja tattarisuurimoilla.

Siemen-tattarinäkkäriä paprikahummuksella, kasviksia & vihersmoothie.

Inspiroivia hetkiä jokaiselle,

~Sofie~

Miksi tuottaja ei saa sitä minkä ansaitsisi?

Viime päivien uutisointi ja tapahtumat ovat nostaneet esille huolestuttavan epäkohdan, johon liittyen tahdon itsekin jakaa muutaman ajatuksen ja samalla osoittaa tukeni suomalaisille alkutuottajille. Vaikken maataloudesta kovin paljon tiedäkään, arvostan todella alalla työskenteleviä, sillä heidän ansiostaan saamme ostaa puhtaita, kotimaisia ja jalostamattomia elintarvikkeita, joista on mahdollista valmistaa ravitsevaa ja laadukasta ruokaa. Ymmärrän, että maatalouden ahdinko täytyy vihdoin saada näkyväksi ja asioihin puuttua, sillä suomalaisen tuotannon alasajon seuraukset olisivat valtavan laajat ja kestämättömät. Maatalouspolitiikkaan on tultava muutos, jotta saamme pitää laadukkaan, kotimaisen ruuantuotannon jatkossakin. Vai haluaisiko joku syödä ulkomaisia kananmunia tai juureksia?

Samaan aikaan ruuan hinta jo nyt ja mahdollisesti hintojen tuleva nousu aiheuttaa huolta esimerkiksi opiskelijoiden ja eläkeläisten sekä muiden pienituloisten keskuudessa, varsinkin kun tukiin on luvassa isoja leikkauksia (opintotuen leikkauksesta esim. täällä) . Miksi meiltä sitten otetaan, eikä sieltä missä rahaa on?

Koska se on helppoa, tarpeeksi yksinkertaista.

Esimerkiksi 2-tyypin diabeteksen vuosittaiset kustannukset Suomessa ovat yli 1000 miljardia euroa ja taudin yleistymisen myötä ne myös nousevat jatkuvasti. Kuitenkin lähes jokainen näistä diabetestapauksista olisi ehkäistävissä elintavoilla, jolloin suurin osa hoitokustannuksista karsiutuisi. Tämä on päättäjätasolla yleisesti tiedostettu (ja esimerkiksi opinnoissamme julkisesti esitelty) ongelma, johon ei tahdota puuttua, koska kukaan ei ole valmis ryhtymään vyyhdin purkamiseen. Nykyisessä taloustilanteessa, kaikkine säästöineen ja leikkauksineen tämä tuntuu väärältä. Me siis maksamme kalliisti siitä, että elintapavalinnoista ei välitetä ja ennen kaikkea siitä, ettei tähän epäkohtaan puututa.

Puhtaalla, mahdollisimman paljon kotimaisia sekä sesongissa olevia raaka-aineita suosivalla ja mahdollisimman vähän pitkälle jalostettuja tuotteita sisältävällä ruokavaliolla päästäisiin tässäkin asiassa jo pitkälle. Hintapolitiikkaan vaikuttamalla, ja esimerkiksi kasvisten arvonlisäveron poistamisella voitaisiin vaikuttaa myös siihen, että parempia valintoja voisi tehdä järkevään hintaan. Nämä kaikki ovat valintakysymyksiä, sekä yksittäisten ihmisten että poliittisen päätöksenteon osalta.

Sekä meille ravitsemustieteen alan ihmisille, että Teille, maataloustuottajat, näyttää tulevaisuudessakin riittävän töitä. Toivon, että saatte tekemästänne työmäärästä jatkossa ansaitsemanne korvauksen, ja että se maksetaan sieltä, missä rahaa todellisuudessa on.

~Sofie~

P.S. Pientä valoa tilanteeseen on jo saatukin, sillä muutamia vuosia pyörineet Reko-lähiruokaringit ovat syntyneet tarjotakseen kuluttajille mahdollisuuden ostaa suoraan alkutuottajalta ilman välikäsiä, jolloin tuottaja saa tuotteestaan kunnon hinnan ja ostaja tietää saavansa tuoretta ja laadukasta. Olen itsekin ostanut ringin kautta mm. ihanaa vuohenmaidosta valmistettua jogurttia ja leipäjuustoa :)

Lähteet:

Jarvala ym. Diabeteksen kustannukset Suomessa 1998–2007. Diabetesliitto 2010.

World Health Organization. Diabetes.

Kahden rieskan aamu

Sain viime viikolla pikkusiskoni muutamaksi päiväksi luokseni lomailemaan ja päätin sunnuntaiaamun kunniaksi järjestää meille minibrunssin. Keittiön sijaan katoin aamiaisen sängyn viereen matolle, jossa fiilistelimme kiireetöntä aamua kaikessa rauhassa. Koska halusin kehittää jotain muuta tarjottavaa kuin puurovariaation numero 135 (vaikka se varmasti hyvää olisi ollut sekin), päädyin kaappien sisältöä tutkaillessa pariin pikaiseen leipään, raikkaaseen smoothieen sekä kasviksiin & tahiniin, kruunattuna hyvällä teellä.

Leivoin edellisiltana superhelppoa mutta paljon kehuja kerännyttä kaurarieskaa erääseen tilaisuuteen, joten päätin valmistaa sitä pienen annoksen myös meidän aamupalallemme. Itse olen kuitenkin erityisen mieltynyt erilaisiin viljattomiin (ja usein kasvispitoisiin) leipiin ja leipäsiin, joten halusin valmistaa samalla uunin lämmityksellä myös toisenlaisen version. Jääkaapissa majailleet neljä viimeistä luomuporkkanaa muodostivat pohjan mausteisille porkkanarieskoille, jotka saivat paitsi kirkkaan värinsä myös kivan makuvivahteen kurkumasta. Maistuivat muuten melko paljon kaupan porkkanaletuille, niille pienille einesvehnäletuille, joita sai pienenä aivan liian harvoin, mutta joista kovasti tykkäsin. Tai ehkä aika kultaa muistot, mutta joka tapauksessa kypsän porkkanan ja joidenkin mausteiden yhdistelmä aikaansaa aina flashbackin jonnekin sinne lapsuuden herkkuhetkiin. Vaikka väitän, että nämä rieskat (samoin kuin itse tehdyt porkkanaletutkin) voittavat maussa Atrian tavaran mennen tullen (ainesosaluettelosta nyt puhumattakaan...) Mikäli rieskoista haluaa miedompia, voi muut mausteet jättää pois ja käyttää pelkästään kurkumaa.

Kaurarieska maistuu erityisesti puuron ystäville. Taikina kannattaa jättää melko löysäksi, lusikan avulla helposti pellille levitettäväksi. Lisää siis vettä sen verran, että saat puuromaisen seoksen. Jos käyttämäsi kaurahiutaleet ovat isoja, niitä voi puristella käsin hieman hienommiksi ennen kosteiden ainesten lisäämistä. Lisäsin veden kiehautettuna, jolloin taikina puuroutui paremmin. Ja lienee sanomattakin selvää, että kyseisen "puuron" olisi mieluusti pistellyt suuhun sellaisenaankin :)

Tällä rieskakattauksella ja yhdellä suosikkismoothieistani (annokseen tulee vajaa 1dl vettä, 1rkl chiaa, päärynä, puolikas pieni avokado, reilu 1dl mustikoita, 0,5dl maustamatonta heraproteiinia, 1tl spirulinaa) oli hyvä aloittaa päivä. Uusia leipäohjeita kokeilen aina mielelläni, joten sellaisia saa mieluusti jakaa :)

P.S. Pakko vielä mainita, että varsiselleri, vihreä omena ja tahini ovat melko täydellinen yhdistelmä... Ei siis kannata pelätä sellerin voimakasta makua, vaan tarttua rohkeasti tuohon ravintorikkaaseen kasvikseen (ulkomainen mieluiten luomuna, koska kerää herkästi torjunta-aineita).

~Sofie~

MAAILMAN HELPOIN KAURARIESKA

1 pellillinen

6dl (pieniä) kaurahiutaleita

noin 5-6dl kuumaa vettä

50g voita sulatettuna

1tl suolaa

hiukan hunajaa

1-2rkl chiasiemeniä (tai vaikka pellavaa)

Pinnalle seesaminsiemeniä halutessasi

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja lisää vesi, voisula ja hunaja. Anna turvota muutama minuutti ja kaada löysähkö taikina pellille leivinpaperin päälle. Levitä lusikalla tasaiseksi ja ripottele halutessasi pinnalle siemeniä. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes leipä on sopivan kypsä. Tarjoile mieluiten uunituoreena. Ylijäänyt rieska kannattaa säilyttää huoneenlämmössä leivinliinalla peitettynä, ei tiiviissä rasiassa, ja syödä parin päivän kuluessa.

MAUSTEISET PORKKANA-KURKUMARIESKAT

3-4 kpl

4 keskikokoista porkkanaa (noin 250g sosetta)

3rkl kookosjauhoja

1tl psylliumjauhetta

1 kananmuna (voi korvata 1rkl pellavansiemeniä & 2-3rkl vettä)

1rkl sulaa kookosöljyä

1/2-1tl kurkumaa

ripaus cayennepippuria & mustapippuria

oreganoa

tarvittaessa loraus vettä 

auringonkukansiemeniä

Höyrytä ja soseuta porkkanat tai käytä aiemmin valmistamaasi sosetta (ei tarvitse olla lämmintä). Lisää muut ainekset soseeseen ja turvota pari minuuttia. Ohenna tarvittaessa nesteellä. Jos käytät munan sijaan pellavansiemeniä, anna taikinan turvota noin 10 minuuttia. Nesteen määrää säätelemällä saa erilaisen koostumuksen: itse annoin taikinan olla sosemaisen lusikoitavaa, jolloin rieskoista tuli meheviä ja pehmeitä. Tiiviimmästä taikinasta tulee hieman leipämäisempiä. Tee siis niin kuin tykkäät! :) Levitä taikina haluamasi kokoisiksi rieskoiksi. Ripottele siemeniä taikinan lisäksi myös pinnalle (paistamisen aikana paahtuneet auringonkukansiemenet ovat ihania) ja kypsennä 225 asteessa noin vartin verran.

Tropiikin makuja lautasella

Riisi itsessään ei maistu miltään.
Kookos sopii kaikkeen.
Banaani & curry = not bad idea to mix.
Panerointi ei ole epäterveellistä.

Näin lauantain kunniaksi muutama fakta, jotka nousevat päällimmäisenä mieleen palattaessa takaisin parin viikon takaiseen viikonloppuun. Tarkemmin ottaen erääseen sunnuntailounaaseen, jonka voin silmät kirkkaana ja sydämeni pohjasta rehellisenä (kerrassaan fiksu ilmaus, tämän perusteella kaikki muu tässä blogissa on siis valhetta?) sanoa onnistuneen yli odotusten. Vaikka tätä ruokaa ei koskaan edes pitänyt kokeilla.

Joskus vuosia sitten leikkasin jostakin lehdestä ohjeen banaaniriisin kera tarjoiltavaan kookospaneroituun kalkkunaan. Ohje pyöri kansiossani kauan ja aikomuksenani oli heittää se pois muiden "ei-enää-kiinnostavien" kanssa monen monta kertaa. Jostakin syystä se sai kuitenkin aina uuden mahdollisuuden, kunnes eräänä kauniina päivänä päätyi omatekoiseen reseptikirjaani. Siitä päivästä kului kuitenkin reilusti aikaa ennen kuin päähäni pälkähti (= kalkkunaa sai -50%) suunnitella oma versioni ja ruveta kokeilemaan.

Onneksi kokeilin. Lämpimästi tervetuloa, uusi lempiruokani. Mauton riisi, joka tässä taloudessa ei muutenkaan ole kuulunut ruokalistalle, sai sipuli-valkosipuli-kookosmaitoyhdistelmän rinnalle uuden haastajan. Ja tästä lähtien pyörittelen aina kanafileeni (ja ne satunnaiset kalkkunat) kookoshiutaleissa ja kypsennän uunissa meheviksi. Lisävaivakaan ei haittaa, sillä näitä kannattaa valmistaa isompi satsi kerralla. Maistuvat nimittäin erinomaisilta kylminäkin, vaikkapa salaateissa.

Jos siis olet yhtään trooppisten makujen ystävä, suosittelen kokeilemaan tätä. Banaanilisä ja muutama mauste nostavat tylsän, kuivahkon riisin kokonaan uuteen ulottuvuuteen ilman liiallista makeutta. Niin ja tosiaan, tulipahan sekin testattua, että kaupan sokerisen sweet chili-kastikeen voi hyvällä menestyksellä korvata chilillä ja lorauksella juoksevaa hunajaa. Kiinteän hunajan taas saa juoksevaksi lämmittämällä tarvittavaa määrää mikrossa 10-15 sekuntia.

Mukavaa viikonloppua, 

~Sofie~

TROOPPISIA MAKUJA

aka

KOOKOSPANEROITUA KALKKUNAA JA KELTAISTA BANAANI-CHILIRIISIÄ

noin 4-5 annosta

Kookoskalkkuna:

400-500g kalkkunan (tai broilerin) rintafileitä

1 muna

noin 1,5dl kookoshiutaleita

1tl juoksevaa hunajaa

1/2-1tl chilijauhetta tai ripaus cayennepippuria 

1/2tl suolaa

kookosöljyä paistamiseen

Banaaniriisi:

1 sipuli

1 punainen chilipalko

2,5dl tummaa (puuro)riisiä

5dl vettä

1-2tl currya

1/2tl suolaa

1 iso banaani

kookosöljyä

Sekoita lautasella muna, chilijauhe, suola ja juokseva hunaja. Mittaa kookoshiutaleet toiselle lautaselle ja pyörittele kalkkunanfileet ensin munaseoksessa ja sen jälkeen kookoksessa. Lämmitä pannulla 1-2rkl kookosöljyä ja paista kalkkunoihin rapsakka pinta. Laita ne sen jälkeen 200-asteiseen uuniin kypsymään noin 15 minuutin ajaksi. Valmista sillä välin riisi.

Hienonna sipuli ja chilipalko ja kuullota pienessä määrässä kookosöljyä. Huuhdo riisinjyvät ja lisää ne kattilaan. Kuullota hetki ja lisää vesi. Anna kiehua, kunnes vesi on haihtunut ja riisi on sopivan kypsää. Mausta suolalla, currylla ja teelusikallisella kookosöljyä. Puolita banaani pituussuunnassa ja leikkaa puolikkaat viipaleiksi. Sekoita riisin joukkoon ja hauduta pari minuuttia. Tarjoile kookospaneroidun kalkkunan kanssa.

Perunaton liha-perunasoselaatikko

Perunaa en ole muutaman viime vuoden aikana juurikaan syönyt, jos muutamaa ylijäänyttä uutta perunaa kylmänä suoraan jääkaapista ei lasketa. Syynä lienee osittain se, että tulin jossakin vaiheessa tuskallisen tietoiseksi sen insuliinivaikutuksesta (perunamuusin glykeeminen indeksi itsessään huitelee 80 tienoilla), toisaalta löysin kaikki ihanat juurekset monipuolisine makuvivahteineen, ravintosisällön hakatessa perunan mennen tullen. Keitetyistä perunoista en ole muutenkaan pitänyt koskaan, vaan tumma pasta on aina ollut kaikin puolin tervetulleempi vaihtoehto. Isäni tekemä liha-perunasoselaatikko sen sijaan on jäänyt muistiin kaiken ajan ja vaivan arvoisena (mitä tulee omaan osuuteeni niin kaiken odottamisen arvoisena), ja siksi päädyin kokeilemaan vastaavaa myös juureksista valmistettuna.

Juuresmuusi on hurjan hyvää ja sitä voi varioida mielensä mukaan. Jos et pidä palsternakasta, jätä se pois. Jos haluat enemmän hiilihydraatteja, käytä osana bataattia. Kevyempi muusi syntyy lantusta ja muutamasta porkkanasta, värikkäin lopputulos lisäilemällä punajuuria. Ja jos juureslinjalta haluaa poiketa, kukkakaali toimii lisänä varsin mainiosti. Rasvan lisäys sitoo maut yhteen, itse suosin (luomu)voita ja kookosöljyä. Ja tietenkin aina voi maustaa, tuore chili ja valkosipuli antavat potkua, sitruunamehu taas raikastaa makeiksi hautuneiden juuresten aromia. Yhä useammin huomaan kuitenkin tyytyväni ainoastaan ripaukseen suolaa ja mustapippuria, silloin juuresten oma maku nousee parhaiten esille.

Jauhelihavuoka syntyy kätevimmin, jos juuressoseen valmistaa etukäteen tai käyttää aiemmilta aterioilta ylijäänyttä muusia (nyt juuressesongin aikaan sitä kannattaakin valmistaa iso satsi ja hyödyntää kaikkialla hummuksesta teeleipätaikinoihin). Uunissaoloaikaan vaikuttaa käytetty lämpötila sekä se, miten paistuneen pinnan haluaa. Pikalaatikko syntyy kokonaan ilman uunitustakin, mutta jos aikaa on, kannattaa valita mahdollisimman laakea vuoka (= enemmän paistunutta pintaa) ja antaa laatikon oleilla uunissa puolesta tunnista tuntiin.

Näitä yksinkertaisia ja helposti omaan makuun muunneltavia arkiruokapostauksia olisi taas luvassa jonkin verran, sillä arkeen paluun jälkeen huomaa taas niin monesti kaipaavansa lämmitystä vaille valmista ruokaa. Kaikki toiveetkin otetaan kyllä erittäin mieluusti vastaan :)

Miten teidän uusi vuosi on lähtenyt käyntiin? 

~Sofie~

JAUHELIHA-JUURESSOSELAATIKKO

noin 3-4 annosta

1 palsternakka

500g porkkanoita

iso lanttu

1rkl luomuvoita tai kookosöljyä

200-300g pakasteherneitä tai höyrytettyä parsakaalia

300-400g  jauhelihaa (luomu)

 musta- ja valkopippuria

ruususuolaa

(sitruunamehua)

Kuori ja paloittele juurekset ja kypsennä keittämällä tai höyryttämällä. Soseuta tasaiseksi (ohenna tarvittaessa keitinliemellä tai muulla nesteellä) ja mausta suolalla, pippurilla sekä halutessasi sitruunamehulla. Lisää voi tai kookosöljy ja tarkista maku. Paista jauheliha ja mausta mieleiselläsi tavalla. Sekoita jauheliha soseeseen ja lisää muut kasvikset. Kypsennä laakeassa vuossa 200-225 asteessa uunin keskitasolla noin 30-60 minuuttia, kunnes pinta on rapeutunut ja saanut väriä.

Punajuuri-suklaacupcakes

Joku ehkä muistaa, että vietin itsenäisyyspäivän illan keittiössä leipomisinspiraation innoittamana. Punajuuri-suklaakakku oli pyörinyt mielessä alkusyksystä lähtien ja pikkuhiljaa kaipasin jo toteutustakin (kandi vain on viime kuukausina vienyt voiton ruuanlaitosta, leipomisesta puhumattakaan...) Siis punajuurta ja suklaata, kaikki muu oli jokseenkin hämärän peitossa. Ainesten lisäilyn ja ainakin kymmenen maistetun lusikallisen jälkeen päätin taikinan olevan valmis ja kaavin sen kakkuvuoan sijaan muffinivuokiin.

Parasta näissä on ehkä se 'pieni' polte, jonka cayennepippurin lisääminen synnytti. Kai jokainen chili-suklaakakun tietää? Tai vähintään Fazerin chilisuklaan, joka tosin ei saavuta sitä kaakaon ja tulisuuden autenttista yhdistelmää, koska suklaa ei ole oikeasti tummaa. Näissä halusin korjata asian käyttämällä raakakaakaomassaa eli 100% suklaata. Tämän voi kuitenkin korvata ruokakaupoista löytyvällä mahdollisimman tummalla suklaalla (85-90%).

Koska muffinssit ovat aavistuksen tylsiä, nimesin nämä muitta mutkitta amerikkalaiseen tapaan kuppikakuiksi. Kunnon kuppikakut vaativat tietenkin kuorrutuksen, joka ei ollut ongelma, sillä rasiallinen pehmeää vuohenjuustoa oli majaillut jääkaapissa jo hyvän aikaa. Ongelma oli sen sijaan se, että halusin pursottaa kuorrutteen mutten omista siihen sopivaa kapinetta (Prisman -15% päivät saivat kyllä kehittämään kaikenlaisia tarpeita, mutta pursotin jäi hyllyyn, koska en osannut valita [epäekologisten] kertakäyttöpussien ja pestävän [mahdollisesti epämääräisestä materiaalista valmistetun] version välillä). Päädyin siihen ratkaisuun, että kuorruttaminen tapahtuu vasta "kotona" Etelä-Pohjanmaalla, sillä mitäpä siellä ei keittiöstä löytyisi. Samalla sain sitten myös testata niiden kertakäyttöisten pursotinpussien toimivuuden. Lopputuloksesta saattaa huomata, että pursottamista kannattaa hieman harjoitella tai antaa suosiolla kondiittorin urasta haaveilevan siskon hoitaa homma seuraavalla kerralla...

Vatkasin kookosvedellä notkistetun vuohenmaitotuorejuuston sekaan kookoskermavaahtoa, jolloin yhdistelmästä tuli kuorrutemaisempi. Jos vuohenjuustot eivät innosta, voi kuorrutteen valmistaa myös pelkästä (psylliumjauheella jämäköitetystä) kookoskermavaahdosta tai käyttää tavallista, maustamatonta tuorejuustoa. Pehmeä vuohenjuusto on kuitenkin miedon makuista, eikä esimerkiksi pikkusiskoni sitä syödessään huomannut. "Ihan totta, ooksä syöttäny mulle vuohenjuustoa etkä kertonu!"

Onnistuin synnyttämään itselleni näihin lähes himon, ja ollessani töiden vuoksi useamman päivän poissa kyselin toiveikkaana mahdollisten jäljellä olevien kuppikakkujen perään. Viimeinen yksilö suostuttiin jalosti heittämään kuorrutteineen päivineen pakastimeen odottelemaan. Kakkuset tosin säilyvät useamman päivän jääkaapissakin. Suosittelen valmistamaan isomman satsin kerralla ja kuorruttamaan vain osan.

Näistä voi nautiskella pilvisenä ja hämäränä talvipäivänä. Sellainen sunnuntai täällä on tänään, valoisaa ei ole kunnolla ollut lainkaan ja taivaalta tipahtelee hiljakseen lunta. Kohta alkaa taas valo lisääntyä, otetaanhan sitä ennen tunnelmasta ilo irti?

~Sofie~

CHILILLÄ SÄVÄYTETYT

PUNAJUURI-SUKLAAKUPPIKAKUT

8 kpl

2dl punajuurisosetta

0,75dl sulaa kookosmannaa tai kookosöljyä

100g raakakaakaomassaa tai tummaa suklaata

0,5-1dl kauramaitoa 

2 kananmunaa

2rkl (0,3dl) luomuperunajauhoja (+0,5dl jos et käytä proteiinijauhetta)

1,5dl heraproteiinijauhetta (käytin stevialla makeutettua vaniljaheraa)

0,75dl täysjyväriisijauhoa tai kotimaista tattarijauhoa tms.

0,5dl kookossokeria

2-3rkl (raaka)kaakaojauhetta

2tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

1/4tl cayennepippuria (jätä pois mikäli et halua tulista potkua)

maun mukaan steviaa tai erytritolia 

tai enemmän kookossokeria 

Kuorrutus:

1 rs (125-140g) (vuohenmaito)tuorejuustoa

1tlk täysrasvaista kookosmaitoa yön yli kylmässä säilytettynä

1/2rkl hunajaa tai kookossokeria

0,5tl punajuurisosetta värjäämiseen

Sulata raakakaakaomassa tai suklaa vesihauteessa ja sekoita se sulatetun kookosmannan tai kookosöljyn kanssa punajuurisoseeseen. Lisää munat ja puoli desiä kauramaitoa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Mikäli taikina tuntuu liian jämäkältä, lisää vielä kauramaitoa sekä tarpeen mukaan makeutusta (muista, että kaakao "imee" kypsyessään makeutta, joten taikina saisi olla hieman makeampaa kuin mitä lopputuloksesta haluaa). Lusikoi taikina muffinssivuokiin ja kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla 10-15min. Tarkkaile kypsymistä, kuppikakut ovat valmiit kun haarukkaan ei jää taikinaa. Anna jäähtyä täysin.

Avaa jääkaapissa säilytetty kookosmaitotölkki pohjasta ja ota kookosvesi talteen. Notkista tuorejuusto lorauksella kookosvettä. Kaavi kookosmaidon valkoinen osa kulhoon ja vatkaa kuohkeammaksi. Lusikoi noin 2dl kookosvaahtoa tuorejuuston sekaan. Lisää makeutus ja punajuurisose ja vatkaa tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ainesosia. Laita seos hetkeksi jääkaappiin tiivistymään. Pursota tai levitä kuorrute täysin jäähtyneiden, mielellään yön yli kylmässä säilytettyjen kuppikakkujen päälle ja koristele halutessasi esimerkiksi kookoshiutaleilla, kaakaonibseillä tai rouhitulla raakasuklaalla.

Kuorrutetta jäi jonkin verran yli, mutta ei hätää, se maustoi yllättävän hyvin puuron ja jopa tomaattipohjaisen ruuan (tomaatin kanssa pieni makeus on vain plussaa, sillä se häivyttää metallista ominaismakua). Lopun kuorrutteen voi myös syödä marjojen kanssa sellaisenaan tai vaikka pannarin päällä.

Adventin aika - mausteinen aamiaiskulho

Ensimmäinen adventti. Jouluvalot, joulusuklaat ja kauppojen muovikuuset ilmaantuvat kyllä jo lokakuun lopussa tai viimeistään pyhäinpäivän jälkeen, mutta todellinen joulunaika alkaa tästä päivästä. Itselleni tämä tarkoittaa arjenkin keskellä rauhoittumista ja ajatusten suuntaamista pikkuhiljaa tulevaan jouluun, ei hössötystä ja valmistelustressiä, kaupallisuudesta puhumattakaan. Nyt saa luvan kanssa alkaa tunnelmoimaan, miettimään lahjoja (tätä tulee kyllä tehtyä aiemminkin, mielestäni ei ole mitään ideaa antaa jotain vain antamisen vuoksi, vaan rauhassa mietityt lahjat ovat parhaita), polttamaan vieläkin ahkerammin kynttilöitä ja ennen kaikkea, yhdistelemään joulun makuja keittiön puolella.

Loppuviikosta hain jo joulukynttelikön varastosta tuomaan hieman lisätunnelmaa tuikkujen rinnalle. Lisäksi ostin hyasintin, joka on lapsesta asti ollut ehdoton joulukukkasuosikkini, enkä vieläkään malta olla työntämättä nenääni siihen kiinni ja - terveellistä tai ei - vetäisemään keuhkot täyteen sen huumaavaa tuoksua.

Kauppahallissa käydessäni tutkin erään puodin uusia jouluteelaatuja ja ihastelin kivan kuuloisia makuaineluetteloita. Erityisen kiinnostavalta kuulosti appelsiinin, aniksen, kanelin ja neilikan yhdistelmä, jonka painoin tarkasti mieleeni (tulipa sen jälkeen viikon mittaan muutamaan kertaan mielessä toisteltua appelsiini-anis-kaneli-neilikka, appelsiini-anis-kaneli-neilikka...:) Kannatti kuitenkin muistaa, sillä tästä syntyi mukavan mausteinen aamiaiskulho adventtiaamulle - ja oikeastaan jo edeltävälle illallekin, koska en malttanut olla sitä kokeilematta.

MAUSTEINEN APPELSIINI-AAMIAISKULHO

1 annos

1/2 appelsiini ja 1/2 persimon tai 1 pieni appelsiini

(jos haluat kylmää, pakasta etukäteen palasina)

1rkl chia-siemeniä

1rkl soijalesitiiniä tai mantelivoita (tai muutama rkl avokadoa)

kourallinen kypsiä kikherneitä

1/2dl maustamatonta heraproteiinia tai stevialla makeutettua raakakaakaoheraa

(kourallinen tammenlehti- tai muuta mietoa salaattia)

1tl kanelia

1/2tl neilikkaa

1/2-1tl aniksensiemeniä

1rkl raastettua appelsiininkuorta tai muutama tippa appelsiiniöljyä

mantelimaitoa

(steviaa tai muuta makeutusta)

Mittaa ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. Lisää mantelimaitoa vähän kerrallaan sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi. Sekoita tasaiseksi ja lisää tarvittaessa mausteita. Lusikoi seos kulhoon ja päällystä haluamillasi lisukkeilla.

Julistetaan siis adventin aika avatuksi täällä bloginkin puolella. Se tietää sitä, että piparkakkumausteet ja luumusose yhdistettynä yleiseen joulufiilistelyyn lisääntyvät - joskin eivät sävytä kaikkea, sillä tulossa on muutakin kuin juhlasesonkiruokaa. Jotain sekä jouluihmisille että kyseisen juhlan ilman poikkeavia makuelämyksiä ohittaville.

Mukavaa ja toivottavasti myös lumista joulun aikaa, 

~Sofie~

Liila linssihummus

Tässä keittiössä on meneillään juureskausi. Sen kertoo täyteen ahdettu jääkaappi, melkoisen tilaa vaativia kavereita kun sattuvat olemaan. Olen tuhonnut useita kiloja sekä porkkanaa että punajuurta ja yhdellä viime viikon kauppareissuista kannoin kotiin kahden kilon pussillisen lanttuja. Onneksi, sillä ystäväni tarjosi minulle samana iltana taivaallisia lanttu-tattaririeskoja. Olivat kuulemma "vain" kokeilu, mutta valehtelematta yksiä parhaista koskaan maistamistani leivistä, ja ainoastaan muutamasta raaka-aineesta. Voitte arvata, että halusin tietää koostumuksen millintarkasti...

Ei uskoisi, että juurekset antavat niin paljon makua. Ja tuntuvat sopivan kaikkeen. Toisin sanoen kaikesta tulee parempaa, kun sinne sujauttaa punajuurta (meinasin kirjoittaa "piilottaa" mutta tulin siihen tulokseen, ettei se punajuuren kohdalla ole ehkä se kaikkein osuvin kuvaus). Tai vaikka naurista tai bataattia. Plussaa kotimaisuudesta ja edullisuudesta, bataatti pois lukien, ei yhtään kirpaise kassalla. Sen jälkeen kylläkin hetken ennen kuin on selvitty kotiovelle (toisaalta, kuka käskee ostaa koko hevi-osaston samalla reissulla?)

Nyt kun punajuurisosetta on ollut jääkaapissa, sitä on tullut lisäiltyä joka paikkaan: smoothieen, kvinoan joukkoon, puuroon, proteiinipannareihin, jopa marjoihin (soseutettu mansikka + punajuurisose = <3) Törmättyäni riittävän usein kauniin violettiin punajuurihummuksen kuvaan tuli väistämätön tarve tehdä sellaista itsekin, vaikka ehkä osuutensa oli jääkaapin tilanpuutteellakin. Kikherneiden pitkä liotus ja keittäminen ei inspiroinut, joten olin enemmän kuin tyytyväinen muistessani linssihummuksen mahdollisuuden. Vinkkiä sain sattumalta löytämästäni Olemme puutarhassa -blogista, toteuttaen oman versioni aivan eri tavalla.

PUNAJUURIHUMMUS

2 pienehköä punajuurta (~200g sosetta)

2dl vihreitä linssejä

2 valkosipulinkynttä

1 luomusitruunan raastettu kuori ja puolikkaan mehu

2rkl neitsytoliiviöljyä

2rkl tahinia tai kuorellisia seesaminsiemeniä

noin 1tl laadukasta suolaa

valkopippuria

(timjamia)

Keitä punajuuret kuorineen lähes kypsiksi. Anna jäähtyä hetki ja puristele kuoret pois. Kypsennä linssit pakkauksen ohjeen mukaan. Raasta pestyn luomusitruunan kuori ja laita kaikki ainekset tehosekoittimeen. Lisää mausteita ja sitruunaa makusi mukaan. Nauti esimerkiksi kasvisten dippinä, levitteenä tai raastesalaatin kastikkeena.

Annos oli sen verran reilu, että vaikka söinkin tätä useampana päivänä ja lähes joka aterialla, päätin varmuuden vuoksi pakastaa pienen osan (herkkua ei nimittäin missään tapauksessa halua menettää pisaraakaan). Täytyy myöhemmin tulla päivittämään tännekin, miten pakastuskokeilu onnistui :)

EDIT: Hummus kestää ongelmitta myös pakastuksen!

~Sofie~

Bataattia, kalkkunaa & ituja

Minulla on tapana innostua kaikesta uudesta raaka-aineisiin, kokkailuun tai keittiövälineisiin liittyen. Keväällä sain ex tempore -päähänpiston idätyspurkin hankkimisesta, kun sellainen eräässä ekokaupassa eteeni sattui. Idut olivat kyllä tuttuja ennestäänkin, sillä saimme niitä jo lapsena (kiitos äiti <3). Rakastin niiden makua jo silloin. Jonkun kerran tuli haaveiltua idättämisestä itsekin, mutta koska en oikein tiennyt, miten tai millä välineillä se tapahtuu (en todellakaan löytänyt mitään sideharsoa vaikka kiertelin joskus Prisman kaikki vauvanruoka- ja -tarvikeosastot), asia jäi taas unohduksiin. Törmätessäni varta vasten tähän tarkoitukseen suunniteltuun purnukkaan (jonka kokokin oli sellainen, ettei sen varastoimiseen tarvita suurkeittiötä), ostopäätös syntyi salamannopeasti.

Alkukesästä testasin idätystä purkkini avulla. Se oli vaivatonta ja kätevää, sillä muutamassa päivässä sain herkullisen ja ravitsevan lisän ruokiin ja salaatteihin. Sitten touhu jälleen jäi (vietin kesän perheeni luona, eikä kulhojen ja kattiloiden mahduttaminen pieneen kuivauskaappiin yhdessä minun itujeni kanssa välttämättä erityisesti ilahduttanut isääni...)

Nyt (jo!) muistin taas purnukan ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Ostin ensimmäistä kertaa vihreitä linssejä nimenomaan idättämistä varten, sillä aiemmin olen käyttänyt vain punaisia, jotka eivät halkaisemisen vuoksi idä. Ja täytyy todeta, että oli suhteellisen nopeaa toimintaa: perjantai-illalla purkkiin laitetut linssit olivat sunnuntai-iltapäivänä syöntikunnossa. Siten aikaiseksi päivälliseksi syntyi monipuolinen ja täyttävä kasviskulho. Tai salaatti, vaikka salaatiksi tätä ei ensisijaisesti tee mieli kutsua, sillä osa mieltää sellaisen voimakkaasti vain muutamasta raa'asta kasviksesta koostuvaksi lisukkeeksi, ei kokonaiseksi ateriaksi, eikä ainakaan urheilevan ihmisen ateriaksi. Mutta sanonpa vaan, että kyllä tässä kulhossa oli syötävääkin. Ainakin yhdelle päivän kuudesta ateriasta :)

BATAATTIKULHO IDUILLA

Yksi annos

1-2 lehtikaalin lehteä

puolikas keskikokoinen bataatti

100g kypsää kalkkunan (tai broilerin)jauhelihaa (tai rintafileetä)

pieni porkkana

kourallinen ituja

pieni (kotimainen) päärynä tai omena

pala purjoa

1rkl camelina- tai oliiviöljyä

sitruunasta puristettua mehua

ruususuolaa, pippuria, cayennepippuria, aniksensiemeniä...

Kypsennä bataatti haluamallasi tavalla. Itse paahdoin puolitettua bataattia uunissa 225 asteessa noin 45 minuuttia mutta voit myös kuutioida sen ja höyryttää kattilassa. Mausta kypsät bataattipalat cayennepippurilla, suolalla ja sitruunalla. Kuori porkkana ja höylää siitä kuorimaveitsen avulla ohuita lastuja. Halutessasi voit pehmittää niitä hetken pannulla. Mausta esimerkiksi pippurilla & suolalla tai tee kuten minä: lisää joukkoon aniksensiemeniä.

Pilko purjo sekä päärynä tai omena. Revi huuhdellut lehtikaalin lehdet palasiksi ja hiero niihin öljyä, jolloin lehdet hieman pehmenevät. Asettele bataatit sekä kasvikset lehtikaalipedille ja viimeistele kalkkunan jauhelihalla ja reilulla kourallisella ituja. Halutessasi voit vielä puristaa lisää sitruunamehua pinnalle. 

Joku uusi innostukseni tällä hetkellä tuo porkkanan ja aniksen yhdistelmä. Yllättävä mutta toimii. Samoin on kurkuman ja jauhetun korianterin kanssa, niiden yhdistelmällä voisin maustaa joka ruuan.

Oletteko kokeilleet idättämistä?

Entä onko teillä ehdottomia maustesuosikkeja vai vaihteleeko se kausittain?

~Sofie~

Omppusoseen uudet kujeet

Ajattelin kirjoitella vähän ajatuksiani päivän polttavasta aiheesta eli omenasoseesta. Koska kotimaisten omenoiden kausi jatkuu (ja jatkuu ainakin jouluun saakka), niistä tulee edelleen kehiteltyä kaikenlaista. En normaalisti ole hedelmien suurkuluttaja mutta nyt omena-aikaan homma on jotenkin luisunut toiseen suuntaan ja omppuja sekä varsinkin omenasosetta olisi niin kiva laittaa joka paikkaan (oikeasti, lupaan lopettaa marraskuun puoleenväliin mennessä, ainakin kovasti yritän...)

Hedelmäsoseet ovat joka tapauksessa ihan älyttömän käteviä ainesosia. Niillä voi korvata osan taikinoiden rasvasta (tsekkaa pikapiirakan ohje tulevina päivinä!) Samalla vaivalla saa leivonnaisiin niin makua, makeutta kuin kosteuttakin. Eikä soseen, kuten hedelmien käyttö yleensäkään, todellakaan rajoitu makeisiin juttuihin. Parhaassa koskaan tekemässäni pastaruoassa yhdistyivät punajuuri, jauheliha ja soseutettu päärynä. Tämä kaurarieska osoitti, ettei sose tee leivästä kakkua (ellei niin erityisesti halua, jolloin tarvitaan vähän muutakin muokkausta :) Omenasose on vielä erityisen monikäyttöistä, sillä se ei anna niin voimakasta ominaismakua kuin vaikkapa mango- tai banaanisose, jolloin käyttö rakennekomponenttina on mahdollista. Ja rakenne onkin useimpiin asioihin mitä soveltuvin, sellainen paksuhko ja sakeutta sekä painoa lisäävä.

Keitän omenasoseen haudutuskattilassa, jolloin pohjaan palamisen vaaraa ei ole vaan omenat saavat pehmentyä hiljakseen ilman sekoittelua tai vesitilkan lisäilyä. Olen tietenkin kovin toiveikas, että tämä valmistusmetodi olisi ravintoaineille armollisempi ja sose siten vitamiinirikkaampaa kuin keittämällä valmistettu. Ja jos ei, niin ainakin kuorellisista omenoista tehty sose on kuitupitoista: pienikokoisissa ompuissahan kuoren pinta-ala on suhteessa suurempi ja hedelmien kuidut, samoin kuin monet muut ravintoaineet, sijaitsevat nimenomaan kuoressa. Kuori kuitenkin aina ulkomaiset hedelmät (jos ei luomua), omena on jatkuvasti rankattu eniten torjunta-ainejäämiä sisältävien kasvisten "Dirty Dozen" -listan kärkeen (esim. täällä). Samoin omenan siemenet kannattaa pitää poissa soseesta, sillä joidenkin lajikkeiden siemenissä on haitallista amygladiini -yhdistettä.

Makeutusta omenasose ei lainkaan kaipaa (vaan toimii pikemminkin itse makeuttajana myöhemmissä käyttökohteissa). Tänä vuonna halusin maustaa osan keittelemästäni omenasoseesta eri tavoin jo keitto- tai soseutusvaiheessa. Sitruunaisesta omenasoseesta tulikin heti ehdoton lempparini!

Koostumus on sekin makuasia. Sauvasekoittimella saa sellaista paksua, suhteellisen tasaista sosetta. Olenpa joskus purutuntumaa halutessani jättänyt kokonaan soseuttamattakin, silloin keittoajan täytyy vain olla riittävän pitkä (tämä toimii paremmin tavallisella kattilalla ilman haudutusosaa). Viimeisimmäksi ihastuin kuitenkin siihen täydelliseen pehmeyteen, jonka aikaansaa näppärästi kippaamalla haudutetut omenat blenderiin ja soseuttamalla täysin sileäksi.

SITRUUNAINEN OMENASOSE

noin 2 litraa omenanpalasia

1 sitruunan mehu

luomusitruunan kuori raastettuna

Pese ja lohko omenat. Laita palaset haudutuskattilaan ja anna hautua pehmeiksi. Tämä vie omenoiden koosta riippuen noin pari tuntia (veden tulee koko ajan poreilla muttei kannata kiehuttaa kovalla lämmöllä). Soseuta hiukan jäähtyneet omenat yhdessä sitruunamehun kanssa. Lisää noin puolet sitruunankuoriraasteesta. Soseuta tasaiseksi ja maista, lisää tarvittaessa loppu sitruuna.

OMENASOSE RIPAUKSELLA VANILJAA

2-3 litraa omenanpaloja

1-2 vaniljatankoa

(1/2 sitruunan mehu)

Laita pestyt ja pilkotut omenat haudutuskattilaan ja lisää halkaistu vaniljatanko (tai kaksikin), jonka siemenet olet raaputtanut omenoiden sekaan. Anna hautua kypsäksi ja poista vaniljatangon palaset. Lisää halutessasi sitruunamehua (ei tuo sitruunaista makua mutta korostaa omenan aromeja).

KANELILLA & KARDEMUMMALLA MAUSTETTU OMPPUSOSE

2-3 litraa omenanpaloja

1-2 kanelitankoa tai 1-2tl ceyloninkanelia

noin 1rkl kardemummaa

(puolikkaan sitruunan mehu)

Laita omenat haudutuskattilaan. Jos käytät kanelitankoa, lisää tässä vaiheessa myös se. Anna pehmentyä, poista kanelitanko ja lisää muut aineet. Soseuta tasaiseksi, halutessasi voit tietenkin jättää kardemumman "rouheiseksi" ja lisätä sen vasta soseuttamisen jälkeen.

Muita kokeilemisen arvoisia yhdistelmiä:

1. Omenasose + tahini
Suolaisen ja makean liitto on kiehtova, toimii esimerkiksi riisikakkujen päällä ja jopa kasvisten dippinä. Myös mantelivoi ja omenasose ovat erinomainen yhdistelmä.

2. Omenasose + heraproteiini 
Tähän olen ihan koukussa, perussettiä puuron päällä. Maustamaton hera tasapainottaa ompun makeutta, jolloin sosetta voi lusikoida annoksen päälle ison satsin. Jos käytät superfood-jauheita, suosittelen testaamaan ylläolevan myös maca-lisäyksellä. Yhdessä pähkinöiden/pähkinävoin sekä kaurahiutaleiden kanssa makeuttamattomasta herasta ja omppusoseesta saa koottua myös nopean välipalan.

Hirssipuuroa omenasose-proteiinijauhesekoituksella sekä tahinilla.

3. Omenasose + kaneli & inkivääri

Helppo ja tuttu, sopii moneen tarkoitukseen. Käytän ceyloninkanelia ja inkiväärijauhetta, toisinaan loraus sitruunasta puristettua mehua kruunaa kokoinaisuuden.

Eihän tämä omenasoseen keittäminen mitään rakettitiedettä ole ja jokainen siinä luultavimmin onnistuu, ihan ilman sen kummempia ohjeitakin. Aina voi kuitenkin saada uusia vinkkejä, joita ei ehkä ole tullut ajatelleeksikaan, siksi tykkään itse lukea myös niitä yksinkertaisemmista asioista kirjoiteltuja postauksia. Toivottavasti tässä on jollekulle idean alkua, ja muistakaahan, että maustamisen suhteen vain taivas on rajana!

~Sofie~