1) Olen nyt opiskellut ravitsemustiedettä sen verran kauan, että huomaan todella osaavani neuvoa ravitsemusasioita ja perustella ne taustalla olevien mekanismien perusteella. Ketään (tai ainakaan itseäni) ei vakuuta "Syö voita" tai "älä syö voita" -tyyliset neuvot, mikäli ei osata perustella sitä fysiologian periaatteilla, ja mielellään vielä kansantajuisesti (tämä nyt ehkä meni jo jonkun mielestä yli...)
2) Törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka alastani kuullessaan kyselevät neuvoja, kertovat ravitsemukseen liittyvistä ongelmatilanteistaan tai ovat muuten vain kiinnostuneita keskustelemaan aiheesta (jes, aina valmiina!)
3) Herätän selkeästi huomiota eväsrasioineni ja päädyn usein puhumaan ruokavaliostani ja siitä, kuinka minä todellakin syön ja usein, vaikka ulkopuolisen se mielestä kuulostaakin lähinnä pahinta painajaista muistuttavalta dieetiltä.
Joudun luonnollisesti näkemään hieman enemmän vaivaa kuin moni normaalia (käsite, jota monesti kuulee käytettävän ja saa ravitsemustieteilijän karvat nousemaan pystyyn, mutta joka ei itse asiassa kuvaa yhtään mitään, sillä mikä oikein luokitellaan normaaliksi?) ruokaa syövä. Olen kuitenkin tottunut siihen, että keittiössä kuluu aikaa eikä välipala välttämättä ole "menen ja otan jääkaapista"-versio. Ei minulla(kaan) tietenkään ole joka päivä aikaa viettää tuntikausia keittiössä, mutta riittää, että pari kertaa viikossa on, jolloin voi sitten (esi)valmistella useampia juttuja kerralla.
Luontaisesti gluteeniton, maidoton, sokeriton, hiivaton, käytännössä lisäaineeton ja luomua suosiva sekä muutamilla erikoisvaatimuksilla varustettu syöminen saattaa tarkoittaa sitä, että onnistun keräämään viikossa astiallisen biojätettä. Se ei kuitenkaan tarkoita yksipuolista, hankalaa ja mautonta (keittiö)elämää. Ongelmana on ennemminkin runsaudenpula, kun olisi valtavasti kaikkea kiinnostavaa kokeiltavaa :)
Aion avata valintojani ja niiden perusteluita tarkemmin lähiaikoina, mutta sitä ennen pääsette näkemään kurkkauksia arkiruokakuvien muodossa:
Omatekoinen hampurilainen jauhelihapihvillä & hummuksella.
Kaura-kvinoapuuroa chiasiemenillä, vuohenmaitojuustolla ja tuoreilla marjoilla.
Paistettua lehtikaalia, mausteista kanakastiketta ja tattarijauhossa leivitettyjä "lampaankääpäpihvejä".
Kukkakaalipohjainen pizza päärynällä, pinaatilla, vuohenjuustolla ja saksanpähkinöillä <3
Mustikkaproteiinipannaria maapähkinävoilla ja kaakaonibseillä.
Smoothiekulho lisukkeineen.
Salaatti ruusukaaleilla, päärynällä, graavilohella ja vuohenjuustolla.
Appelsiini-mango-vaniljasmoothie mulpereilla ja kurpitsansiemenillä.
Kurkumakalapuikkoja, pannulla haudutettuja porkkanoita ja avokadoa.
Hiivattomia chia-sämpylöitä, vuohengoudaa ja vihanneksia.
Kaurapuuroa, mansikoita, avokadososetta, kikherneitä sekä tuoretta kookosta ja inkivääriä.
Intoa keittiön puolelle teillekin,
~Sofie~
Mie olen kanssa just sitä mieltä, että ennemminkin on runsaudenpula kaiken kokeilemisen arvoisen kohdalla, vaikka jotain asioita jättäisikin ruokavaliosta pois. Herkullisen näköisiä nämä kuvat :) Ja tosi "oudon hauskoja" yhdistelmiä sulla: puuro+kikherneet ja puuro+vuohenmaitojuusto. Pitääkin ehkä testailla näitä. Jään mielenkiinnolla odottelemaan postauksen jatkoa :)
VastaaPoistaHaha, noista yhdistelmistä saa kyllä välillä kuulla ihmetteleviä kommentteja. Oon aika ennakkoluuloton mitä tulee makujen yhdistelemiseen :) Lisäksi kyllästyn aika helposti, joten siksi pitää aina saada kokeilla jotain uutta. Harvoin kuitenkaan tulee vastaan mitään, mikä ei oikeasti sovi yhteen jonkun toisen kanssa, ja toisaalta kokeilemalla on useimmiten löytyneet ne parhaat kombot joita ei sinänsä aiemmin oo voinu kuvitellakaan yhdistelevänsä :) Mun mielipide on, että ruuanlaitto on taidetta ja parhaat värit tulee luonnosta kunnon raaka-aineista. Mitään ei siis missaa, vaikka huonoista sävyistä luopuisikin...
PoistaKiva jos odottelet innolla jatkokertomuksia, pyrin jossakin vaiheessa avaamaan asioita vähän tarkemmin myös sanallisesti, vaikka kuviakin varmasti satelee :)