torstai 25. helmikuuta 2016

Mitä minä oikein syön kuvina (osa 1/3)

Olen tehnyt tässä viime aikoina muutamia olennaisia huomioita elämän suurten peruskysymysten suhteen:

1) Olen nyt opiskellut ravitsemustiedettä sen verran kauan, että huomaan todella osaavani neuvoa ravitsemusasioita ja perustella ne taustalla olevien mekanismien perusteella. Ketään (tai ainakaan itseäni) ei vakuuta "Syö voita" tai "älä syö voita" -tyyliset neuvot, mikäli ei osata perustella sitä fysiologian periaatteilla, ja mielellään vielä kansantajuisesti (tämä nyt ehkä meni jo jonkun mielestä yli...)

2) Törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka alastani kuullessaan kyselevät neuvoja, kertovat ravitsemukseen liittyvistä ongelmatilanteistaan tai ovat muuten vain kiinnostuneita keskustelemaan aiheesta (jes, aina valmiina!)

3) Herätän selkeästi huomiota eväsrasioineni ja päädyn usein puhumaan ruokavaliostani ja siitä, kuinka minä todellakin syön ja usein, vaikka ulkopuolisen se mielestä kuulostaakin lähinnä pahinta painajaista muistuttavalta dieetiltä.

Joudun luonnollisesti näkemään hieman enemmän vaivaa kuin moni normaalia (käsite, jota monesti kuulee käytettävän ja saa ravitsemustieteilijän karvat nousemaan pystyyn, mutta joka ei itse asiassa kuvaa yhtään mitään, sillä mikä oikein luokitellaan normaaliksi?) ruokaa syövä. Olen kuitenkin tottunut siihen, että keittiössä kuluu aikaa eikä välipala välttämättä ole "menen ja otan jääkaapista"-versio. Ei minulla(kaan) tietenkään ole joka päivä aikaa viettää tuntikausia keittiössä, mutta riittää, että pari kertaa viikossa on, jolloin voi sitten (esi)valmistella useampia juttuja kerralla.

Luontaisesti gluteeniton, maidoton, sokeriton, hiivaton, käytännössä lisäaineeton ja luomua suosiva sekä muutamilla erikoisvaatimuksilla varustettu syöminen saattaa tarkoittaa sitä, että onnistun keräämään viikossa astiallisen biojätettä. Se ei kuitenkaan tarkoita yksipuolista, hankalaa ja mautonta (keittiö)elämää. Ongelmana on ennemminkin runsaudenpula, kun olisi valtavasti kaikkea kiinnostavaa kokeiltavaa :)

Aion avata valintojani ja niiden perusteluita tarkemmin lähiaikoina, mutta sitä ennen pääsette näkemään kurkkauksia arkiruokakuvien muodossa:

Omatekoinen hampurilainen jauhelihapihvillä & hummuksella.

Kaura-kvinoapuuroa chiasiemenillä, vuohenmaitojuustolla ja tuoreilla marjoilla.

Paistettua lehtikaalia, mausteista kanakastiketta ja tattarijauhossa leivitettyjä "lampaankääpäpihvejä".

Kukkakaalipohjainen pizza päärynällä, pinaatilla, vuohenjuustolla ja saksanpähkinöillä <3

Mustikkaproteiinipannaria maapähkinävoilla ja kaakaonibseillä.

Smoothiekulho lisukkeineen.

Salaatti ruusukaaleilla, päärynällä, graavilohella ja vuohenjuustolla.

Appelsiini-mango-vaniljasmoothie mulpereilla ja kurpitsansiemenillä.

Kurkumakalapuikkoja, pannulla haudutettuja porkkanoita ja avokadoa.

Hiivattomia chia-sämpylöitä, vuohengoudaa ja vihanneksia.

Kaurapuuroa, mansikoita, avokadososetta, kikherneitä sekä tuoretta kookosta ja inkivääriä.

Intoa keittiön puolelle teillekin,

~Sofie~

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Vegaaniset bataattiburgerit & punainen balsamico


Mukavaa ystävänpäivän iltaa! Ihan hauskoja tällaiset teemapäivät, vaikka itse olenkin yleisesti ottaen sitä mieltä, ettei ystävyys tai läheisten muistaminen ja heidän kanssaan vietetty aika ole millään lailla sidonnaista päivään tai aikaan. Perjantai-iltana puhuin kaksi ja puoli tuntia puhelimessa rakkaan ystäväni kanssa, eikä kummallekaan meistä tullut mieleenkään, että olisi pitänyt "säästää" puhelu sunnuntaille. Myönnän kuitenkin lähettäneeni muutaman ystävänpäiväkortin, sillä kyllähän muiden ilahduttamisesta saa aina itsekin hyvän mielen. Samoin kuin ruuanlaitosta ystäville tai perheelle.



Näillä vegaanisilla ja viljattomilla mutta siitä huolimatta muhkeilla ja täyttävillä burgereilla voi pyrkiä miellyttämään jonkun kanssaeläjän makuhermoja, oli sitten ystävänpäivä tai ei :D Punaista balsamicokastiketta suosittelen tekemään samalla vaivalla ison satsin, sopi erinomaisesti esimerkiksi kanan kaveriksikin.



BATAATTI-TOFUBURGERIT & PUNAINEN BALSAMICO
2:lle

1-2 paksuhkoa ja pyöreähköä bataattia
suolaa, mustapippuria
oliiviöljyä

1 pkt maustamatonta tofua
ripaus cayennepippuria
1tl juustokuminaa
1-2 klementiinin mehu

1 iso sipuli
lehtikaalta, rucolaa tai tammenlehtisalaattia

Punainen balsamico
1dl soseutettua, kypsää punajuurta
1-1 1/2 rkl tummaa balsamiviinietikkaa
1tl timjamia
ripaus suolaa & mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita punajuurisoseeseen muut kastikkeen ainekset ja anna maustua sen aikaa, kun valmistelet tofun ja bataatit.

Kuori bataatti ja leikkaa sen paksuimmasta kohdasta (pieniä tarvitset kaksi kappaletta) neljä noin 1 cm:n paksuista viipaletta. Laita viipaleet pellille ja valuta pinnalle oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuutioi loppu bataatti, mausta haluamallasi tavalla ja kypsennä samalla pellillä muita aterioita varten. Kypsennä 200-asteisessa uunissa keskitasolla kunnes bataattikiekot ovat pehmenneet (~20min). Lisää puolivälissä renkaiksi pilkotut sipulit ja tarkkaile, etteivät ne kärvenny.

Leikkaa tofu noin puolen sentin viipaleiksi. Kuumenna pannulla öljyä ja lisää juustokumina ja cayennepippuri. Levitä mausteöljy pannulle ja asettele tofuviipaleet niin, että ne maustuvat tasaisesti. Purista klementiinin mehu sekaan ja anna sen haihtua. Paista tämän jälkeen vielä hetki, jotta tofu rapeutuu. Kokoa burgeri bataattikiekoista, tofuviipaleista, sipulirenkaista, balsamicosta ja valitsemistasi vihreistä. 

Nauti heti, mieluiten hyvässä seurassa :)

~Sofie~

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Täyteläinen savupaprika-punajuurikeitto


Kipeänä ollessani kokkasin pariinkin otteeseen (joo, kuka käskee syödä koko satsin kerralla niin, että täytyy seuraavanakin päivänä raahautua hellan ääreen?) lämmintä, mausteista keittoa, koska a) ne tuntuivat siinä tilassa yksinkertaisesti kaikista houkuttelevimmalta syötävältä, b) niihin sai helposti ujutettua mukavan määrän tuoretta inkivääriä ja valkosipulia, noita flunssaisen pelastajia. Tuoretta inkivääriä pureksin kyllä sellaisenaankin joka aamu makuaistin palautumisen toivossa, sillä en mitään niin inhoa kuin makuaistin katoamista. Muutenhan perusflunssan sairastaminen, tarpeeksi harvoin tapahtuessaan, on ihan mukavaa, kun saa kerrankin luvan kanssa vain levätä. Sounds strange, I know...

Joka tapauksessa, vaikka aivoni eivät ehkä terävimmillään olleetkaan eikä mielikuvitus erityisemmin laukannut, savupaprikalla maustamani punajuurikeitto onnistui mielestäni sen verran mukavasti, että painoin ainesosat mieleeni ja keittelin pari päivää sitten uuden satsin samaista soppaa. Sitä onkin tullut tässä muutaman kerran syötyä (tällä kertaa ymmärsin tehdä samalla vaivalla hiukan suuremman määrän). Hmm, menee myös yöpalana, mikä tuli sekin testattua eilen saapuessani puoliltaöin eräästä tapahtumasta. Nukutti hyvin eikä ollut liian tuhti nukkumaanmenon kynnykselläkään.



Tässä keitossa, kuten juureskeitoissani nykyään muutenkin, olennaisena osana on juuresten kuullottaminen runsaassa määrässä kookosöljyä. Älä siis varasta keitolta sielua turhaan pihistelemällä, sellainen normaalisti paistamiseen käytettävä tilkka ei tässä tapauksessa riitä! Jos kookosöljy tosin ei kuulu kaapin vakiovarustukseen, voi tilannetta kompensoida korvaamalla osan vedestä kookosmaidolla. Käytä silloin kuullottamiseen vaikka oliiviöljyä.

Kasvikset kannattaa muuten aina pilkkoa ja lisätä keittoihin tai patoihin järjestyksessä kovimmasta pehmeimpään. Tällöin kovimmat ehtivät jo esikypsyä sillä välin, kun vielä käsittelet muita kasviksia. Siinä missä bataatti ja palsternakka pehmentyvät hetkessä, lanttu vaatii aikaa ja punajuuri taitaa olla kaikista hitain (nälkäisen ruuanlaittajan näkökulmasta jopa hermostuttavan hidas :) Yritän useimmiten kompensoida kypsymiseroja myös pilkkomalla nopeasti kypsyvät suuremmiksi, hitaammat pienemmiksi ja/tai ohuemmiksi palasiksi. Koska on hankalaa lisäillä esimerkiksi uunijuureksia pellille eri tahtiin. Mikäli omistaa tehokkaan blenderin tai tehosekoittimen, juurekset kannattaa tosin jättääkin hieman napakoiksi keittoa tai soseita tehdessä. Näin ravintoaineet säilyvät hieman paremmin, mutta keitosta tulee silti silkkisen sileää.

Olen tällä hetkellä oikeastaan aika lailla tykästynyt erilaisiin (tarpeeksi sakeisiin) sosekeittoihin, sillä niihin voi upottaa käytännössä mitä vain ja valita helposti omia suosikkimakuja. Lämmin kasviskeitto menee näin talvisaikaan kivasti myös iltapalana, vaihteluna puurolle tai smoothielle. Jos teillä on hyviä ideoita, niitä saa mieluusti jakaa :)

~Sofie~



SAVUPAPRIKALLA MAUSTETTU PUNAJUURIKEITTO

700g punajuuria
500g porkkanoita
2dl punaisia linssejä
2 isoa sipulia
5 valkosipulinkynttä
noin 3-5 cm pala tuoretta inkivääriä
1 punainen chilipalko
2 kukkurallista rkl kookosöljyä

1-2rkl savupaprikajauhetta
mustapippuria
1-2tl timjamia
1tl oreganoa
suolaa
(1/2 sitruunan mehu)
(1tl kotimaista hunajaa)

Pese, kuori ja paloittele juurekset, chili ja sipulit. Kuumenna kattilassa reilusti kookosöljyä ja kuullota kasviksia joitakin minuutteja (lisää kasviksia sen myötä kun saat niitä pilkottua, aloita kovimmista eli punajuurista). Lisää vettä sen verran, että kasvikset lähes peittyvät. Lisää huuhdellut linssit noin vartin kiehumisen jälkeen. Anna kiehua kannen alla kunnes punajuuret ovat pehmentyneet riittävästi (käyttämäsi soseutusvälineen teho määrittelee "riittävän"). 

Kuori ja paloittele inkivääri ja lisää kattilaan. Nosta kattila liedeltä, anna keiton jäähtyä hieman ja soseuta se. Mausta keitto, ja lisää halutessasi sitruunaa tai hunajaa. Nauti esimerkiksi siementen kera, tai mikäli kaipaat enemmän proteiinia, paistetun jauhelihan tai kanan kanssa.

lauantai 30. tammikuuta 2016

Tropiikin makuja lautasella

Riisi itsessään ei maistu miltään.
Kookos sopii kaikkeen.
Banaani & curry = not bad idea to mix.
Panerointi ei ole epäterveellistä.

Näin lauantain kunniaksi muutama fakta, jotka nousevat päällimmäisenä mieleen palattaessa takaisin parin viikon takaiseen viikonloppuun. Tarkemmin ottaen erääseen sunnuntailounaaseen, jonka voin silmät kirkkaana ja sydämeni pohjasta rehellisenä (kerrassaan fiksu ilmaus, tämän perusteella kaikki muu tässä blogissa on siis valhetta?) sanoa onnistuneen yli odotusten. Vaikka tätä ruokaa ei koskaan edes pitänyt kokeilla.


Joskus vuosia sitten leikkasin jostakin lehdestä ohjeen banaaniriisin kera tarjoiltavaan kookospaneroituun kalkkunaan. Ohje pyöri kansiossani kauan ja aikomuksenani oli heittää se pois muiden "ei-enää-kiinnostavien" kanssa monen monta kertaa. Jostakin syystä se sai kuitenkin aina uuden mahdollisuuden, kunnes eräänä kauniina päivänä päätyi omatekoiseen reseptikirjaani. Siitä päivästä kului kuitenkin reilusti aikaa ennen kuin päähäni pälkähti (= kalkkunaa sai -50%) suunnitella oma versioni ja ruveta kokeilemaan.

Onneksi kokeilin. Lämpimästi tervetuloa, uusi lempiruokani. Mauton riisi, joka tässä taloudessa ei muutenkaan ole kuulunut ruokalistalle, sai sipuli-valkosipuli-kookosmaitoyhdistelmän rinnalle uuden haastajan. Ja tästä lähtien pyörittelen aina kanafileeni (ja ne satunnaiset kalkkunat) kookoshiutaleissa ja kypsennän uunissa meheviksi. Lisävaivakaan ei haittaa, sillä näitä kannattaa valmistaa isompi satsi kerralla. Maistuvat nimittäin erinomaisilta kylminäkin, vaikkapa salaateissa.

Jos siis olet yhtään trooppisten makujen ystävä, suosittelen kokeilemaan tätä. Banaanilisä ja muutama mauste nostavat tylsän, kuivahkon riisin kokonaan uuteen ulottuvuuteen ilman liiallista makeutta. Niin ja tosiaan, tulipahan sekin testattua, että kaupan sokerisen sweet chili-kastikeen voi hyvällä menestyksellä korvata chilillä ja lorauksella juoksevaa hunajaa. Kiinteän hunajan taas saa juoksevaksi lämmittämällä tarvittavaa määrää mikrossa 10-15 sekuntia.


Mukavaa viikonloppua, 

~Sofie~


TROOPPISIA MAKUJA
aka
KOOKOSPANEROITUA KALKKUNAA JA KELTAISTA BANAANI-CHILIRIISIÄ
noin 4-5 annosta

Kookoskalkkuna:
400-500g kalkkunan (tai broilerin) rintafileitä
1 muna
noin 1,5dl kookoshiutaleita
1tl juoksevaa hunajaa
1/2-1tl chilijauhetta tai ripaus cayennepippuria 
1/2tl suolaa
kookosöljyä paistamiseen

Banaaniriisi:
1 sipuli
1 punainen chilipalko
2,5dl tummaa (puuro)riisiä
5dl vettä
1-2tl currya
1/2tl suolaa
1 iso banaani
kookosöljyä

Sekoita lautasella muna, chilijauhe, suola ja juokseva hunaja. Mittaa kookoshiutaleet toiselle lautaselle ja pyörittele kalkkunanfileet ensin munaseoksessa ja sen jälkeen kookoksessa. Lämmitä pannulla 1-2rkl kookosöljyä ja paista kalkkunoihin rapsakka pinta. Laita ne sen jälkeen 200-asteiseen uuniin kypsymään noin 15 minuutin ajaksi. Valmista sillä välin riisi.

Hienonna sipuli ja chilipalko ja kuullota pienessä määrässä kookosöljyä. Huuhdo riisinjyvät ja lisää ne kattilaan. Kuullota hetki ja lisää vesi. Anna kiehua, kunnes vesi on haihtunut ja riisi on sopivan kypsää. Mausta suolalla, currylla ja teelusikallisella kookosöljyä. Puolita banaani pituussuunnassa ja leikkaa puolikkaat viipaleiksi. Sekoita riisin joukkoon ja hauduta pari minuuttia. Tarjoile kookospaneroidun kalkkunan kanssa.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Täyttävä persimon-kvinoasalaatti


Olen varmaan ennenkin maininnut, että tykkään tehdä ruuaksi erilaisia salaatteja. Ne ovat ehkä kätevimpiä otetaan-mitä-kaapista-löytyy -ruokia ja useimmiten käy niin, että parhaat yhdistelmät syntyvät vahingossa. Salaateista saa monipuolisen aterian, kun käyttää erilaisten (kauden) kasvisten lisäksi niin proteiinin, hiilihydraattien kuin rasvankin lähteitä, jolloin kaikki täyttävyyden takaavat ainekset ovat koossa. Salaattiannokset ovatkin useimmiten valtavia (eli tarvitaan se suurin mahdollinen lautanen) ja hieman käytetyistä aineksista riippuen myös aikamoisia kuitupommeja.

Yksi parhaita tekemiäni salaatteja on ollut proteiinipitoinen kvinoa-kanasalaatti, joka saa uudenlaista makuvivahdetta talvisesongin herkkuhedelmän persimonin ja juuston yhdistelmästä. Alunperin käytin salaattiin leipäjuustoa mutta myös kermainen puhvelinmozzarella sopii erinomaisesti makean persimonin seuralaiseksi. Vuohenmaitoleipäjuuston sijaan sopii varmasti myös mikä tahansa vuohenjuusto tai ihan tavallinen leipäjuustokin, mikäli lehmänmaitotuotteet kuuluvat ruokavalioon.



Olennaista on maustaa kvinoaa riittävästi, sillä vaikka sen oma maku onkin kiva (voisin elää kotimaisella luomukvinoalla), salaatin monipuolisen makukirjon keskellä hyvin kevyesti maustettu kvinoa jää turhaan taka-alalle. Valkosipulin ja/tai sipulin kuullotus kattilassa ennen kvinoan ja veden lisäämistä tuo jo huomattavasti enemmän aromikkuutta. Kypsän kvinoan sekaan sopii ripaus mustapippuria, ehkä loraus sitruunaa. Suola taas on ehdoton.

Lautasille koottu salaatti kruunataan lorauksella hyvää öljyä ja valkoviinietikkaa tai valkoista balsamicoa ja ripeä arki-illallinen tai viikonlopun lounas on edessäsi valmiina nautittavaksi.

Mukavaa viikkoa,

~Sofie~


KVINOA-PERSIMON-KANASALAATTI
2 annosta

1dl (raakamitta) kvinoaa
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
150-200g kypsää broileria + mausteita
1/2 kurkku tai 100g pakasteherneitä
1 kypsä, pienehkö persimon
tuoretta vuohenmaitojuustoa tai leipäjuustoa
1 ruukku tammenlehtisalaattia
rucolaa

suolaa ja mustapippuria
oliivi- tai camelinaöljyä
valkoista balsamicoa tai muuta viinietikkaa

Hienonna sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää huuhdottu kvinoa ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla sekä halutessasi muilla mausteilla. Kokoa salaattiainekset lautasille ja lorauta päälle öljyä ja balsamicoa. Nauti heti.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Asiaa flunssaruokavaliosta & puuroja toipilaalle



Onnistuin nappaamaan jostakin flunssan tai influenssan tai muun vastaavan, kuumetta ei ole mutta muuten olo on pari päivän ajan ollut melko kamala. Epämiellyttävyyttä lisännee myös se tosiasia, ettei täällä ole totuttu juurikaan sairastamaan. Saatan saada kerran-kaksi vuodessa lievän flunssan, joka edellyttää parin päivän taukoa treeneistä muttei muuten estä normaalia arkea. Tämä tauti on kuitenkin saanut minunlaiseni ikiliikkujan ja tauottoman puuhailijankin haikailemaan välillä viltin kanssa sohvalle.

Haastavaa on se, että kipeänä normaali ruoka ei välttämättä maistu, ja toisaalta mitään ei jaksaisi oikein valmistaakaan. Sairastellessa kunnollista, ravitsevaa syötävää pitäisi kuitenkin saada usein ja paljon. Moni tekee sen virheen, että kipeäksi tultuaan niukistelee ruuan kanssa kun "ei pääse liikkumaan" tai "vain makaa" jne. Totuus on kuitenkin se, että sairaana keho tarvitsee sekä enemmän ravintoaineita että reippaasti energiaa kyetäkseen ylläpitämään paranemisprosessia ja hankkiutumaan eroon bakteereista tai viruksista. Tärkeintä on siis syödä riittävästi, vaikka se olisi puuroa ja mustikoita viidesti päivässä.



Riittävästä (reilusta) proteiininsaannista jossakin muodossa tulee myös huolehtia. Tällä hetkellä smoothiet ja puurot menevät itselläni alas parhaiten, mitään lihaa tms ei ole tehnyt yhtään mieli. Siksi olen kokenut helpoimmaksi proteiininlähteeksi heraproteiinijauheen. Proteiinin lisäksi runsas vitamiinien sekä muiden bioaktiivisten yhdisteiden, kuten antioksidanttien ja polyfenolien saanti on olennaista, jotta kropalla on jotain, jolla taistella taudinaiheuttajia vastaan. Monivitamiinilisä on paikallaan ja D-vitamiiniakin kannattaa ottaa enemmän kuin normaalisti. Myös C-vitamiinipitoiset ruuat kuten sitruuna, mustaherukat, appelsiini ja paprika kannattaa sisällyttää ruokavalioon.

Marjat, lämpöiset kasvissosekeitot ja smoothiet (kylmä smoothie ja kipeä kurkku sopivat yllättävän hyvin yhteen) ovat olleet hyviä vaihtoehtoja. Olen myös kuluttanut reilusti tuoretta inkivääriä, sillä mausteilla on paljon tulehdusta ehkäiseviä ja lievittäviä vaikutuksia. Niistä kirjoittelin enemmän täällä.


Viimeisenä muttei vähäisempänä pointtina tulee riittävä nesteen saanti, josta joka paikassa aina puhutaan mutta ainakin oman kokemukseni perusteella käytännön toteutus saattaa silti hiukan ontua. Siinä missä normaalisti pistelen helposti 4 litraa vettä vuorokaudessa, nyt juominen on saattanut jopa unohtua. Kylmä vesi kun ei tunnu ollenkaan kivalta arassa kurkussa. Olen juonut lähinnä kuumaa vettä, mutta erilaiset yrttihaudukkeet, ja miksei vihreä teekin, olisivat hyviä vaihtoehtoja. Pääasia on, että keho pysyy nesteytettynä, sillä silloin paitsi paraneminen nopeutuu, myös olo kohenee.

Alla on pari suosikkipuuroani, joilla voi ravita flunssaista kehoa erityisesti normaalin ruokahalun puuttuessa.

Tuplahirssipuuroa hera-omenasoseen, tahinin, karviaisten ja gojimarjojen kanssa

TUPLAHIRSSIPUURO
1 annos

1/2dl luomuhirssisuurimoita
1/2dl luomuhirssihiutaleita
2 valkuaista tai 1 kokonainen kananmuna
0,3dl kookosmaitoa
tai
1-2tl kookosöljyä tai kookossosetta
ruususuolaa
vettä

Huuhtele hirssisuurimot siivilässä ja laita kattilaan suurimot sekä 1dl vettä (jos haluat erityisen täyteläistä, käytä tässä kohdassa puoli desiä vettä ja puoli desiä kookosmaitoa. Anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes neste on imeytynyt. Lisää hirssihiutaleet sekä noin 1,5dl vettä ja hauduttele puuroksi. Lisää kypsymisen loppuvaiheessa myös kananmuna tai valkuaiset. Sekoita valmiin puuron sekaan kookosmaitoa tai kookosöljyä ja mausta suolalla.


Kaurasuurimopuuroa marjoilla ja pähkinöillä

KAURAJYVÄPUURO
2 annosta

1,5dl kokonaisia kaurasuurimoita
4dl vettä
2 kananmunaa
iso lusikallinen kookosöljyä
ruususuolaa

Huuhtele kaurasuurimot huolellisesti ja mittaa vesi joukkoon. Anna liota yön yli tai vähintään muutaman tunnin ajan. Kiehauta suurimot liotusvedessä ja hauduttele kannen alla miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin 25 minuuttia. Lisää kananmunat ja hauduttele vielä hetki. Mausta ruususuolalla ja kookosöljyllä.

~Sofie~

tiistai 12. tammikuuta 2016

Perunaton liha-perunasoselaatikko



























Perunaa en ole muutaman viime vuoden aikana juurikaan syönyt, jos muutamaa ylijäänyttä uutta perunaa kylmänä suoraan jääkaapista ei lasketa. Syynä lienee osittain se, että tulin jossakin vaiheessa tuskallisen tietoiseksi sen insuliinivaikutuksesta (perunamuusin glykeeminen indeksi itsessään huitelee 80 tienoilla), toisaalta löysin kaikki ihanat juurekset monipuolisine makuvivahteineen, ravintosisällön hakatessa perunan mennen tullen. Keitetyistä perunoista en ole muutenkaan pitänyt koskaan, vaan tumma pasta on aina ollut kaikin puolin tervetulleempi vaihtoehto. Isäni tekemä liha-perunasoselaatikko sen sijaan on jäänyt muistiin kaiken ajan ja vaivan arvoisena (mitä tulee omaan osuuteeni niin kaiken odottamisen arvoisena), ja siksi päädyin kokeilemaan vastaavaa myös juureksista valmistettuna.

Juuresmuusi on hurjan hyvää ja sitä voi varioida mielensä mukaan. Jos et pidä palsternakasta, jätä se pois. Jos haluat enemmän hiilihydraatteja, käytä osana bataattia. Kevyempi muusi syntyy lantusta ja muutamasta porkkanasta, värikkäin lopputulos lisäilemällä punajuuria. Ja jos juureslinjalta haluaa poiketa, kukkakaali toimii lisänä varsin mainiosti. Rasvan lisäys sitoo maut yhteen, itse suosin (luomu)voita ja kookosöljyä. Ja tietenkin aina voi maustaa, tuore chili ja valkosipuli antavat potkua, sitruunamehu taas raikastaa makeiksi hautuneiden juuresten aromia. Yhä useammin huomaan kuitenkin tyytyväni ainoastaan ripaukseen suolaa ja mustapippuria, silloin juuresten oma maku nousee parhaiten esille.


Jauhelihavuoka syntyy kätevimmin, jos juuressoseen valmistaa etukäteen tai käyttää aiemmilta aterioilta ylijäänyttä muusia (nyt juuressesongin aikaan sitä kannattaakin valmistaa iso satsi ja hyödyntää kaikkialla hummuksesta teeleipätaikinoihin). Uunissaoloaikaan vaikuttaa käytetty lämpötila sekä se, miten paistuneen pinnan haluaa. Pikalaatikko syntyy kokonaan ilman uunitustakin, mutta jos aikaa on, kannattaa valita mahdollisimman laakea vuoka (= enemmän paistunutta pintaa) ja antaa laatikon oleilla uunissa puolesta tunnista tuntiin.

Näitä yksinkertaisia ja helposti omaan makuun muunneltavia arkiruokapostauksia olisi taas luvassa jonkin verran, sillä arkeen paluun jälkeen huomaa taas niin monesti kaipaavansa lämmitystä vaille valmista ruokaa. Kaikki toiveetkin otetaan kyllä erittäin mieluusti vastaan :)

Miten teidän uusi vuosi on lähtenyt käyntiin? 

~Sofie~


JAUHELIHA-JUURESSOSELAATIKKO
noin 3-4 annosta

1 palsternakka
500g porkkanoita
iso lanttu
1rkl luomuvoita tai kookosöljyä
200-300g pakasteherneitä tai höyrytettyä parsakaalia
300-400g  jauhelihaa (luomu)
 musta- ja valkopippuria
ruususuolaa
(sitruunamehua)

Kuori ja paloittele juurekset ja kypsennä keittämällä tai höyryttämällä. Soseuta tasaiseksi (ohenna tarvittaessa keitinliemellä tai muulla nesteellä) ja mausta suolalla, pippurilla sekä halutessasi sitruunamehulla. Lisää voi tai kookosöljy ja tarkista maku. Paista jauheliha ja mausta mieleiselläsi tavalla. Sekoita jauheliha soseeseen ja lisää muut kasvikset. Kypsennä laakeassa vuossa 200-225 asteessa uunin keskitasolla noin 30-60 minuuttia, kunnes pinta on rapeutunut ja saanut väriä.