Piparminttupannarit

Minttu on kiva maku. Se toimii kuorrutteissa, hyydykekakuissa ja muissa makeissa jutuissa, varsinkin jäätelössä. Lempparijäätelömakuni olikin aikoinaan minttu (siis pelkkä puhdas minttu, ilman suklaan yhdistelmää, vaikka minttuinen suklaa hyvää onkin). Työskennellessäni 15-vuotiaana jätskikioskilla tein kesän aikana itselleni yhden ainoan jäätelön - mitäs muutakaan kuin minttua.

Mintulla on tehtävänsä myös suolaisella puolella: se tuo ruokiin raikkautta. En ole vain osannut sitä aiemmin erityisemmin hyödyntää, vaan olen tyytynyt pitämään sitä "sitten joskus jos saan lammasta" -mausteena (eikö minttu olekin tyypillinen yrtti lampaanlihan maustamisessa?) Kesällä kuitenkin päädyin ostamaan yhden ruukullisen, luultavasti elämäni ensimmäistä kertaa, kokeillessani kylmää avokado-kurkkukeittoa. Tämän jälkeen minttu on tuntunut tulevan vastaan vähän joka puolella, niin suolaisissa kuin makeissa resepteissä, joten kiinnostukseni sitä kohtaan on yhä enemmissä määrin heräillyt.

Leivontaa ja jälkkäreitä varten olen ostanut pienen pullon piparminttuaromia, jota on helppo käyttää. Maku ja minttuisuus eivät kuitenkaan yllä läheskään samalle tasolle tuoreen tai kuivatun mintun kanssa, joten useimmiten pyrin käyttämään molempia. Kotimaista kuivattua minttua kannoin itse Helsingistä saakka kun sitä siellä pyöriessä osui silmiin. Kyseinen pussi onkin toistaiseksi ongelmitta riittänyt (laiskaa mintun käyttöä, täytyisi reipastua ja ottaa kaikki irti loistavasta maustajasta). Yrttiä kuitenkin löytynee niin kuivattuna kuin tuoreena useimmista kaupoista, ihan täältä Savostakin.

Mintun lisäksi rakastan perinteisiä punaruutuisia sisustuselementtejä, sitä vanhan ajan piparminttutyyliä, johon saattaa törmätä ainakin Astrid Lindgrenin satukirjoissa - ja Tukholmassa käydessä. Olisinkin niin mieluusti koristellut pannarini Polka-karkeilla mutta niiden uupuessa oli tyytyminen goji-marjoihin. Eli päästäessä viimein itse asiaan: nämä viljattomat pikkupannukakut onnistuivat vakuuttamaan minttuisella maullaan, joten nimesin ne oitis piparminttupannareiksi. Viimeisiä taikinanrippeitä suuhun kaapiessani koin oikeastaan jopa vahvan assosiaation minttujätskiin...

Mintun annostelun kanssa täytyy olla tarkkana, etenkin jos käytät voimakasta piparminttuöljyä. Itse lisäilin aromia tippa-pari kerrallaan taikinaa koko ajan maistellen (liiallinen piparminttuaromi saa kaiken muistuttamaan enemmän kurkkupastillia kuin ihanaa mintunmakua). Sen sijaan lisäsin reilulla kädellä kuivattua minttua, jonka maku on paljon luonnollisempi.

Jos käytät kuivattua tai tuoretta minttua, suosittelen sekoittamaan taikinan tehosekoittimella tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Itse tyydyin "sattumiin", sillä viisi vuotta palvellut OBH Nordica sanoi pari viikkoa sitten yhteistyönsä irti löytäessäni terän tiivisterenkaan (poikki mutta edelleen yhtenä kappaleena!) aamupalastani. Siitä saakka täällä onkin vallinnut soveltavan keittiön laki, sillä eihän kukaan pärjää ilman tehosekoitinta, ainakaan mikäli sattuu, krhm, myymään sauvasekoittimensakin samaan aikaan... Muttei huonoa jollei hyvääkin, päädyin nimittäin samalla vaivalla vaihtamaan minimaaliset 300 wattia 1200:an ja postipakettia odotellaan nyt jännittynein mielin :)

PIPARMINTTUPANNARIT

2 annosta

2 kananmunaa

2 valkuaista

6rkl kookosjauhoja

1 banaani

vajaa 1dl kookosmaitoa + reilu desi vettä (tai 2dl mantelimaitoa tms.)

noin 1tl piparminttuaromia

1-2rkl kuivattua minttua

2tl leivinjauhetta

ripaus ruususuolaa

steviaa tai muuta makeutusta maun mukaan

Paistamiseen kookosöljyä

 Mittaa ainekset minttua ja piparminttuaromia lukuun ottamatta tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi (voit myös käyttää sauvasekoitinta). Lisäile minttua pienissä erissä välillä maistellen. Kuumenna kookosöljy pannulla ja paista miedolla lämmöllä pieniä & paksuja pannukakkuja ja tarjoile haluamiesi lisukkeiden kera. Itse sekoitin vaaleanpunaisen kastikkeen mansikkasoseesta ja maustamattomasta heraproteiinista. Lisäefektiä siihen saa halutessaan inkiväärijauheesta tai maustamalla kastikkeenkin mintulla...


Nam. Ei muuta lisättävää.

~Sofie~