Mitä minä oikein syön kuvina (osa 2/3)

Stressi helpotti hetkeksi ja pääsin muutaman päivän pääsiäislomalle.
Ja tulin kipeäksi. Siis mitä ihmettä!?
Periaatteessahan tämä on fysiologinen reaktio: kun tiukka jakso hellittää, kroppa vetäisee jostakin jonkun taudin. Aiemmin en vaan ole tätä omalla kohdallani kokenut, kun sairastelu on muutenkin ollut harvaa ja lievää. Joka tapauksessa, melko samalta tuntuu kuin tammikuussakin (jolloin kirjoittelin flunssaruokavaliosta täällä).

Pääsiäisenä on toisaalta aikaa levätä. Koska sängyn pohjalle ei silti huvita kaatua, päättelin, että (kun aikaa viimein on) olisi varmaan korkea aika julkaista kuvapostaussarjan osa 2, jota on jo vähän kyseltykin. Ensimmäisen osan voit katsoa täältä. Alla seuraa siis lisää kuvamateriaalia minun tavallisten päivien ruokailuistani. Toivottavasti saatte joitakin vinkkejä, mikäli niitä kaipaatte! Itse ainakin tykkään hurjasti lukea esimerkiksi ruokapäiväkirjapostauksia, joista voi poimia kivoja ja helppoja ideoita nimenomaan niihin arkisiin aamiaisiin ja pääruokiin sekä väli- ja iltapaloille. Ja toisaalta (ehkä tulevan ammatin puolestakin :) olen myös ihan muuten vaan kiinnostunut siitä, mitä toiset syövät, ja varsinkin kuvitettuja postauksia on kiva lukea.

Sitä kun elää päivät pitkät ravitsemusasioiden ympäröimänä ja pyrkii ottamaan ensimmäisten joukossa selvää uusista suuntauksista ynnä muista alan asioista (tämä ei siis tietenkään tarkoita, että omaksuisin kaikki uudet trendit osaksi omia ruokailutottumuksiani), meinaa välillä hämärtyä se tosiasia, että suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan pätkäpaastoile, noudata paleoruokavaliota tai ole juuri ryhtynyt vegaaniksi. Minun maailmassani se vain välillä näyttää siltä, ja huomaan kyseleväni kavereiltani, syövätkö ihmiset oikeasti vielä rahkaa. Rahkabuumista kun tuntuu olevan jo niin kauan, karppaamisesta puhumattakaan. Ruokafilosofiani äärelle palaan syvällisemmin täysin erillisessä postauksessa, jossa valotan hieman myös matkaani nykytilanteeseen; silmänräpäyksessä muutos kun ei ole tapahtunut minullakaan.

Paahdettua myskikurpitsaa, herneproteiinirouhepyöryköitä, papuja & babypinaattia.

Punajuuri-tattarihiutalepuuroa, sokeroimatonta omppusosetta, mustikoita 

& avokado-banaanisuklaatahnaa.

Kesäkurpitsapuuroa vadelmilla & siemenillä.

Mango-tattariraakapuuroa, mangososetta & mehiläisen siitepölyä.

Kana-hirssisalaattia ruusukaaleilla, lehtikaalilla ja kuullotetulla kesäkurpitsalla.

Lusikoitavan kuohkea marjasmoothie omatekoisella banaanigranolalla.

Tattari-linssi-kasvispannua kanan & kasvisten kera.

 Mintulla maustettu tuorehernekeitto.

Punajuuri-vadelmasmoothie inkiväärillä.

Kaalilaatikkoa luomujauhelihalla ja tattarisuurimoilla.

Siemen-tattarinäkkäriä paprikahummuksella, kasviksia & vihersmoothie.

Inspiroivia hetkiä jokaiselle,

~Sofie~

Fazerina kupissa

Muistaako joku vielä tämän nutellasmoothien viime syksyltä? Ravitseva ja superherkullinen setti samassa paketissa, vaikka itse sanonkin. Suklaisista smoothieista olen pienehkön tauon jälkeen taas innostunut uudelleen, mutta koska viime aikoina minua on enemmän kiehtonut appelsiinin ja suklaan yhdistelmä, olen muuntanut Nutellan Fazerinaksi. Samalla kaavalla siis mennään, mutta suklaata lukuunottamatta makumaailma on erilainen.

Tiesittekö muuten, että suklainen välipala on laskettavissa suorastaan terveyden edistämiseksi (kyseinen termi on pyörinyt opintojen yhtenä keskeisenä teemana viime kuukaudet, joten täytyy nyt tuoda se käytäntöön). Kaakao on yksi maailman terveellisimmistä raaka-aineista, sillä noin 15-20 % kaakaon kuivapainosta on erilaisia polyfenoleja, erityisesti flavanoleja. Flavanoleilla on todettu positiivisia vaikutuksia mm. glukoosin sietoon, verenpaineeseen ja verenkiertoelimistön terveyteen. Raakakaakao on paras valinta, sillä tavallinen tumma kaakaojauhe on käsitelty mm. paahtamalla ja alkaloimalla, jolloin tutkimusten mukaan iso osa hyvää tekevistä polyfenoleista tuhoutuu. Raakakaakaojauhe sisältää reilusti proteiinia (20 %) ja kuitua (33 %) muttei luonnostaan juuri lainkaan sokereita. Käsittelen raakakaakaota parhaillaan kandidaatintutkielmassani ja löytämäni tulokset ovat toistaiseksi olleet voimakkaasti kaakaon käyttöä puoltavia.

Fazerinalle ominaista appelsiinin makua voimakkaan raakakaakaon seuraksi saadaan tuoreen, paloina pakastetun appelsiinin lisäksi joko sen raastetusta kuoresta tai appelsiiniöljystä. Viimeksi mainittua innostuin tilaamaan pullollisen syksyn puolella ja se on erittäin kätevä tapa lisätä luonnollista, appelsiinista makua esimerkiksi jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Ja miksei ruokiinkin, kas kun nyt vasta juolahti mieleen. Pitääpä kokeilla heti tilaisuuden tullen. Pienikokoinen, muutaman euron pullo on joka tapauksessa riittoisa: aidoista appelsiineista eristetty öljy on melko voimakasta.

Sitrushedelmien kuoria tarvitaan useissa resepteissä pieniä määriä ja raastaminen (sitä edeltävine pesuprosesseineen) tuntuu työläältä. Ratkaisu tähän on raastaa samalla vaivalla hedelmän kuori kokonaan, tai vaikka useampikin kerralla, ja pakastaa pienissä Minigrip-pusseissa. Itselläni onkin parhaimmillaan pakastimessa eri pusseissa sitruunan, limetin ja appelsiinin kuorta, joita on kätevä ottaa tarvittava määrä esimerkiksi smoothien sekaan. Muista kuitenkin huolellinen pesu ennen raastamista. Luomulaatuiset hedelmät pesen huolellisesti lämpimällä vedellä, ei-luomua olevat harjaan tiskiharjalla pienessä astiassa sekoitetun veden, soodan (1/2 tl) ja omena- tms. viinietikan (pieni loraus) seoksella.

Pääsiäinen on useimmille yksi vuoden suurimmista suklaa-aikakausista. Mikäli suklainen makumaailma kiehtoo, muttet halua äklöä oloa tai sokerihumalaa, surauttele välipalaksi vaikkapa tämä smoothie. Keväisempään versioon voi lisätä mangoa tai banaania. Itse ajattelin tosin hetkeksi unohtaa koko suklaan, sillä pääsiäisen pyhiksi suunnitteilla on hyydytetyn banaanikakun valmistaminen.

Rauhallista pääsiäisen aikaa, olipa se kohdallasi suklaaton tai sen täyteinen!

~Sofie~

                                                                                                                           

FAZERINA-SMOOTHIE

1dl kookosvettä tai manteli- tai kookosmaitoa

1rkl chiaa

1 pieni (luomu)appelsiini pakastettuna

1/2 pieni avokado

2-3 palaa kotimaista pakastepinaattia tai pari kourallista tuoretta

1 rkl manteli- tai kookosvoita

1rkl raastettua appelsiininkuorta tai muutama tippa appelsiiniöljyä

2tl raakakaakaojauhetta

ripaus ruususuolaa

1/2dl stevialla makeutettua suklaan makuista proteiinijauhetta

 (tai maustamatonta & tarvittaessa enemmän raakakaakaojauhetta. 

Jauheen voi myös jättää pois ja lisätä kaakaota 

ja makeutusta maun mukaan)

Sekoita kaikki ainekset keskenään samettiseksi smoothieksi. Maista ja lisää tarvittaessa appelsiininkuorta tai -öljyä, kaakaota tai haluamaasi makeutusta. Jos haluat paksumpaa smoothieta, turvota chiaa nesteessä noin 10 minuuttia. 

Tutkimuksia kaakaon terveellisyydestä:

Heiss C, Kelm M. Chocolate consumption, blood pressure and cardiovascular risk. Eur Heart J. 2010. (31)13: 1554-56.

Wollgast J, Anklam E. Review on polyphenols in Theobroma cacao: changes in composition during the manufacture of chocolate and methodology for identification and quantification. Food Research Int. 2000. 33(6): 423-47.

Miksi tuottaja ei saa sitä minkä ansaitsisi?

Viime päivien uutisointi ja tapahtumat ovat nostaneet esille huolestuttavan epäkohdan, johon liittyen tahdon itsekin jakaa muutaman ajatuksen ja samalla osoittaa tukeni suomalaisille alkutuottajille. Vaikken maataloudesta kovin paljon tiedäkään, arvostan todella alalla työskenteleviä, sillä heidän ansiostaan saamme ostaa puhtaita, kotimaisia ja jalostamattomia elintarvikkeita, joista on mahdollista valmistaa ravitsevaa ja laadukasta ruokaa. Ymmärrän, että maatalouden ahdinko täytyy vihdoin saada näkyväksi ja asioihin puuttua, sillä suomalaisen tuotannon alasajon seuraukset olisivat valtavan laajat ja kestämättömät. Maatalouspolitiikkaan on tultava muutos, jotta saamme pitää laadukkaan, kotimaisen ruuantuotannon jatkossakin. Vai haluaisiko joku syödä ulkomaisia kananmunia tai juureksia?

Samaan aikaan ruuan hinta jo nyt ja mahdollisesti hintojen tuleva nousu aiheuttaa huolta esimerkiksi opiskelijoiden ja eläkeläisten sekä muiden pienituloisten keskuudessa, varsinkin kun tukiin on luvassa isoja leikkauksia (opintotuen leikkauksesta esim. täällä) . Miksi meiltä sitten otetaan, eikä sieltä missä rahaa on?

Koska se on helppoa, tarpeeksi yksinkertaista.

Esimerkiksi 2-tyypin diabeteksen vuosittaiset kustannukset Suomessa ovat yli 1000 miljardia euroa ja taudin yleistymisen myötä ne myös nousevat jatkuvasti. Kuitenkin lähes jokainen näistä diabetestapauksista olisi ehkäistävissä elintavoilla, jolloin suurin osa hoitokustannuksista karsiutuisi. Tämä on päättäjätasolla yleisesti tiedostettu (ja esimerkiksi opinnoissamme julkisesti esitelty) ongelma, johon ei tahdota puuttua, koska kukaan ei ole valmis ryhtymään vyyhdin purkamiseen. Nykyisessä taloustilanteessa, kaikkine säästöineen ja leikkauksineen tämä tuntuu väärältä. Me siis maksamme kalliisti siitä, että elintapavalinnoista ei välitetä ja ennen kaikkea siitä, ettei tähän epäkohtaan puututa.

Puhtaalla, mahdollisimman paljon kotimaisia sekä sesongissa olevia raaka-aineita suosivalla ja mahdollisimman vähän pitkälle jalostettuja tuotteita sisältävällä ruokavaliolla päästäisiin tässäkin asiassa jo pitkälle. Hintapolitiikkaan vaikuttamalla, ja esimerkiksi kasvisten arvonlisäveron poistamisella voitaisiin vaikuttaa myös siihen, että parempia valintoja voisi tehdä järkevään hintaan. Nämä kaikki ovat valintakysymyksiä, sekä yksittäisten ihmisten että poliittisen päätöksenteon osalta.

Sekä meille ravitsemustieteen alan ihmisille, että Teille, maataloustuottajat, näyttää tulevaisuudessakin riittävän töitä. Toivon, että saatte tekemästänne työmäärästä jatkossa ansaitsemanne korvauksen, ja että se maksetaan sieltä, missä rahaa todellisuudessa on.

~Sofie~

P.S. Pientä valoa tilanteeseen on jo saatukin, sillä muutamia vuosia pyörineet Reko-lähiruokaringit ovat syntyneet tarjotakseen kuluttajille mahdollisuuden ostaa suoraan alkutuottajalta ilman välikäsiä, jolloin tuottaja saa tuotteestaan kunnon hinnan ja ostaja tietää saavansa tuoretta ja laadukasta. Olen itsekin ostanut ringin kautta mm. ihanaa vuohenmaidosta valmistettua jogurttia ja leipäjuustoa :)

Lähteet:

Jarvala ym. Diabeteksen kustannukset Suomessa 1998–2007. Diabetesliitto 2010.

World Health Organization. Diabetes.

Kahden rieskan aamu

Sain viime viikolla pikkusiskoni muutamaksi päiväksi luokseni lomailemaan ja päätin sunnuntaiaamun kunniaksi järjestää meille minibrunssin. Keittiön sijaan katoin aamiaisen sängyn viereen matolle, jossa fiilistelimme kiireetöntä aamua kaikessa rauhassa. Koska halusin kehittää jotain muuta tarjottavaa kuin puurovariaation numero 135 (vaikka se varmasti hyvää olisi ollut sekin), päädyin kaappien sisältöä tutkaillessa pariin pikaiseen leipään, raikkaaseen smoothieen sekä kasviksiin & tahiniin, kruunattuna hyvällä teellä.

Leivoin edellisiltana superhelppoa mutta paljon kehuja kerännyttä kaurarieskaa erääseen tilaisuuteen, joten päätin valmistaa sitä pienen annoksen myös meidän aamupalallemme. Itse olen kuitenkin erityisen mieltynyt erilaisiin viljattomiin (ja usein kasvispitoisiin) leipiin ja leipäsiin, joten halusin valmistaa samalla uunin lämmityksellä myös toisenlaisen version. Jääkaapissa majailleet neljä viimeistä luomuporkkanaa muodostivat pohjan mausteisille porkkanarieskoille, jotka saivat paitsi kirkkaan värinsä myös kivan makuvivahteen kurkumasta. Maistuivat muuten melko paljon kaupan porkkanaletuille, niille pienille einesvehnäletuille, joita sai pienenä aivan liian harvoin, mutta joista kovasti tykkäsin. Tai ehkä aika kultaa muistot, mutta joka tapauksessa kypsän porkkanan ja joidenkin mausteiden yhdistelmä aikaansaa aina flashbackin jonnekin sinne lapsuuden herkkuhetkiin. Vaikka väitän, että nämä rieskat (samoin kuin itse tehdyt porkkanaletutkin) voittavat maussa Atrian tavaran mennen tullen (ainesosaluettelosta nyt puhumattakaan...) Mikäli rieskoista haluaa miedompia, voi muut mausteet jättää pois ja käyttää pelkästään kurkumaa.

Kaurarieska maistuu erityisesti puuron ystäville. Taikina kannattaa jättää melko löysäksi, lusikan avulla helposti pellille levitettäväksi. Lisää siis vettä sen verran, että saat puuromaisen seoksen. Jos käyttämäsi kaurahiutaleet ovat isoja, niitä voi puristella käsin hieman hienommiksi ennen kosteiden ainesten lisäämistä. Lisäsin veden kiehautettuna, jolloin taikina puuroutui paremmin. Ja lienee sanomattakin selvää, että kyseisen "puuron" olisi mieluusti pistellyt suuhun sellaisenaankin :)

Tällä rieskakattauksella ja yhdellä suosikkismoothieistani (annokseen tulee vajaa 1dl vettä, 1rkl chiaa, päärynä, puolikas pieni avokado, reilu 1dl mustikoita, 0,5dl maustamatonta heraproteiinia, 1tl spirulinaa) oli hyvä aloittaa päivä. Uusia leipäohjeita kokeilen aina mielelläni, joten sellaisia saa mieluusti jakaa :)

P.S. Pakko vielä mainita, että varsiselleri, vihreä omena ja tahini ovat melko täydellinen yhdistelmä... Ei siis kannata pelätä sellerin voimakasta makua, vaan tarttua rohkeasti tuohon ravintorikkaaseen kasvikseen (ulkomainen mieluiten luomuna, koska kerää herkästi torjunta-aineita).

~Sofie~

MAAILMAN HELPOIN KAURARIESKA

1 pellillinen

6dl (pieniä) kaurahiutaleita

noin 5-6dl kuumaa vettä

50g voita sulatettuna

1tl suolaa

hiukan hunajaa

1-2rkl chiasiemeniä (tai vaikka pellavaa)

Pinnalle seesaminsiemeniä halutessasi

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja lisää vesi, voisula ja hunaja. Anna turvota muutama minuutti ja kaada löysähkö taikina pellille leivinpaperin päälle. Levitä lusikalla tasaiseksi ja ripottele halutessasi pinnalle siemeniä. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia tai kunnes leipä on sopivan kypsä. Tarjoile mieluiten uunituoreena. Ylijäänyt rieska kannattaa säilyttää huoneenlämmössä leivinliinalla peitettynä, ei tiiviissä rasiassa, ja syödä parin päivän kuluessa.

MAUSTEISET PORKKANA-KURKUMARIESKAT

3-4 kpl

4 keskikokoista porkkanaa (noin 250g sosetta)

3rkl kookosjauhoja

1tl psylliumjauhetta

1 kananmuna (voi korvata 1rkl pellavansiemeniä & 2-3rkl vettä)

1rkl sulaa kookosöljyä

1/2-1tl kurkumaa

ripaus cayennepippuria & mustapippuria

oreganoa

tarvittaessa loraus vettä 

auringonkukansiemeniä

Höyrytä ja soseuta porkkanat tai käytä aiemmin valmistamaasi sosetta (ei tarvitse olla lämmintä). Lisää muut ainekset soseeseen ja turvota pari minuuttia. Ohenna tarvittaessa nesteellä. Jos käytät munan sijaan pellavansiemeniä, anna taikinan turvota noin 10 minuuttia. Nesteen määrää säätelemällä saa erilaisen koostumuksen: itse annoin taikinan olla sosemaisen lusikoitavaa, jolloin rieskoista tuli meheviä ja pehmeitä. Tiiviimmästä taikinasta tulee hieman leipämäisempiä. Tee siis niin kuin tykkäät! :) Levitä taikina haluamasi kokoisiksi rieskoiksi. Ripottele siemeniä taikinan lisäksi myös pinnalle (paistamisen aikana paahtuneet auringonkukansiemenet ovat ihania) ja kypsennä 225 asteessa noin vartin verran.

Mitä minä oikein syön kuvina (osa 1/3)

Olen tehnyt tässä viime aikoina muutamia olennaisia huomioita elämän suurten peruskysymysten suhteen:

1) Olen nyt opiskellut ravitsemustiedettä sen verran kauan, että huomaan todella osaavani neuvoa ravitsemusasioita ja perustella ne taustalla olevien mekanismien perusteella. Ketään (tai ainakaan itseäni) ei vakuuta "Syö voita" tai "älä syö voita" -tyyliset neuvot, mikäli ei osata perustella sitä fysiologian periaatteilla, ja mielellään vielä kansantajuisesti (tämä nyt ehkä meni jo jonkun mielestä yli...)

2) Törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka alastani kuullessaan kyselevät neuvoja, kertovat ravitsemukseen liittyvistä ongelmatilanteistaan tai ovat muuten vain kiinnostuneita keskustelemaan aiheesta (jes, aina valmiina!)

3) Herätän selkeästi huomiota eväsrasioineni ja päädyn usein puhumaan ruokavaliostani ja siitä, kuinka minä todellakin syön ja usein, vaikka ulkopuolisen se mielestä kuulostaakin lähinnä pahinta painajaista muistuttavalta dieetiltä.

Joudun luonnollisesti näkemään hieman enemmän vaivaa kuin moni normaalia (käsite, jota monesti kuulee käytettävän ja saa ravitsemustieteilijän karvat nousemaan pystyyn, mutta joka ei itse asiassa kuvaa yhtään mitään, sillä mikä oikein luokitellaan normaaliksi?) ruokaa syövä. Olen kuitenkin tottunut siihen, että keittiössä kuluu aikaa eikä välipala välttämättä ole "menen ja otan jääkaapista"-versio. Ei minulla(kaan) tietenkään ole joka päivä aikaa viettää tuntikausia keittiössä, mutta riittää, että pari kertaa viikossa on, jolloin voi sitten (esi)valmistella useampia juttuja kerralla.

Luontaisesti gluteeniton, maidoton, sokeriton, hiivaton, käytännössä lisäaineeton ja luomua suosiva sekä muutamilla erikoisvaatimuksilla varustettu syöminen saattaa tarkoittaa sitä, että onnistun keräämään viikossa astiallisen biojätettä. Se ei kuitenkaan tarkoita yksipuolista, hankalaa ja mautonta (keittiö)elämää. Ongelmana on ennemminkin runsaudenpula, kun olisi valtavasti kaikkea kiinnostavaa kokeiltavaa :)

Aion avata valintojani ja niiden perusteluita tarkemmin lähiaikoina, mutta sitä ennen pääsette näkemään kurkkauksia arkiruokakuvien muodossa:

Omatekoinen hampurilainen jauhelihapihvillä & hummuksella.

Kaura-kvinoapuuroa chiasiemenillä, vuohenmaitojuustolla ja tuoreilla marjoilla.

Paistettua lehtikaalia, mausteista kanakastiketta ja tattarijauhossa leivitettyjä "lampaankääpäpihvejä".

Kukkakaalipohjainen pizza päärynällä, pinaatilla, vuohenjuustolla ja saksanpähkinöillä <3

Mustikkaproteiinipannaria maapähkinävoilla ja kaakaonibseillä.

Smoothiekulho lisukkeineen.

Salaatti ruusukaaleilla, päärynällä, graavilohella ja vuohenjuustolla.

Appelsiini-mango-vaniljasmoothie mulpereilla ja kurpitsansiemenillä.

Kurkumakalapuikkoja, pannulla haudutettuja porkkanoita ja avokadoa.

Hiivattomia chia-sämpylöitä, vuohengoudaa ja vihanneksia.

Kaurapuuroa, mansikoita, avokadososetta, kikherneitä sekä tuoretta kookosta ja inkivääriä.

Intoa keittiön puolelle teillekin,

~Sofie~

Vegaaniset bataattiburgerit & punainen balsamico

Mukavaa ystävänpäivän iltaa! Ihan hauskoja tällaiset teemapäivät, vaikka itse olenkin yleisesti ottaen sitä mieltä, ettei ystävyys tai läheisten muistaminen ja heidän kanssaan vietetty aika ole millään lailla sidonnaista päivään tai aikaan. Perjantai-iltana puhuin kaksi ja puoli tuntia puhelimessa rakkaan ystäväni kanssa, eikä kummallekaan meistä tullut mieleenkään, että olisi pitänyt "säästää" puhelu sunnuntaille. Myönnän kuitenkin lähettäneeni muutaman ystävänpäiväkortin, sillä kyllähän muiden ilahduttamisesta saa aina itsekin hyvän mielen. Samoin kuin ruuanlaitosta ystäville tai perheelle.

Näillä vegaanisilla ja viljattomilla mutta siitä huolimatta muhkeilla ja täyttävillä burgereilla voi pyrkiä miellyttämään jonkun kanssaeläjän makuhermoja, oli sitten ystävänpäivä tai ei :D Punaista balsamicokastiketta suosittelen tekemään samalla vaivalla ison satsin, sopi erinomaisesti esimerkiksi kanan kaveriksikin.

BATAATTI-TOFUBURGERIT & PUNAINEN BALSAMICO

2:lle

1-2 paksuhkoa ja pyöreähköä bataattia

suolaa, mustapippuria

oliiviöljyä

1 pkt maustamatonta tofua

ripaus cayennepippuria

1tl juustokuminaa

1-2 klementiinin mehu

1 iso sipuli

lehtikaalta, rucolaa tai tammenlehtisalaattia

Punainen balsamico

1dl soseutettua, kypsää punajuurta

1-1 1/2 rkl tummaa balsamiviinietikkaa

1tl timjamia

ripaus suolaa & mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita punajuurisoseeseen muut kastikkeen ainekset ja anna maustua sen aikaa, kun valmistelet tofun ja bataatit.

Kuori bataatti ja leikkaa sen paksuimmasta kohdasta (pieniä tarvitset kaksi kappaletta) neljä noin 1 cm:n paksuista viipaletta. Laita viipaleet pellille ja valuta pinnalle oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuutioi loppu bataatti, mausta haluamallasi tavalla ja kypsennä samalla pellillä muita aterioita varten. Kypsennä 200-asteisessa uunissa keskitasolla kunnes bataattikiekot ovat pehmenneet (~20min). Lisää puolivälissä renkaiksi pilkotut sipulit ja tarkkaile, etteivät ne kärvenny.

Leikkaa tofu noin puolen sentin viipaleiksi. Kuumenna pannulla öljyä ja lisää juustokumina ja cayennepippuri. Levitä mausteöljy pannulle ja asettele tofuviipaleet niin, että ne maustuvat tasaisesti. Purista klementiinin mehu sekaan ja anna sen haihtua. Paista tämän jälkeen vielä hetki, jotta tofu rapeutuu. Kokoa burgeri bataattikiekoista, tofuviipaleista, sipulirenkaista, balsamicosta ja valitsemistasi vihreistä. 

Nauti heti, mieluiten hyvässä seurassa :)

~Sofie~

Täyteläinen savupaprika-punajuurikeitto

Kipeänä ollessani kokkasin pariinkin otteeseen (joo, kuka käskee syödä koko satsin kerralla niin, että täytyy seuraavanakin päivänä raahautua hellan ääreen?) lämmintä, mausteista keittoa, koska a) ne tuntuivat siinä tilassa yksinkertaisesti kaikista houkuttelevimmalta syötävältä, b) niihin sai helposti ujutettua mukavan määrän tuoretta inkivääriä ja valkosipulia, noita flunssaisen pelastajia. Tuoretta inkivääriä pureksin kyllä sellaisenaankin joka aamu makuaistin palautumisen toivossa, sillä en mitään niin inhoa kuin makuaistin katoamista. Muutenhan perusflunssan sairastaminen, tarpeeksi harvoin tapahtuessaan, on ihan mukavaa, kun saa kerrankin luvan kanssa vain levätä. Sounds strange, I know...

Joka tapauksessa, vaikka aivoni eivät ehkä terävimmillään olleetkaan eikä mielikuvitus erityisemmin laukannut, savupaprikalla maustamani punajuurikeitto onnistui mielestäni sen verran mukavasti, että painoin ainesosat mieleeni ja keittelin pari päivää sitten uuden satsin samaista soppaa. Sitä onkin tullut tässä muutaman kerran syötyä (tällä kertaa ymmärsin tehdä samalla vaivalla hiukan suuremman määrän). Hmm, menee myös yöpalana, mikä tuli sekin testattua eilen saapuessani puoliltaöin eräästä tapahtumasta. Nukutti hyvin eikä ollut liian tuhti nukkumaanmenon kynnykselläkään.

Tässä keitossa, kuten juureskeitoissani nykyään muutenkin, olennaisena osana on juuresten kuullottaminen runsaassa määrässä kookosöljyä. Älä siis varasta keitolta sielua turhaan pihistelemällä, sellainen normaalisti paistamiseen käytettävä tilkka ei tässä tapauksessa riitä! Jos kookosöljy tosin ei kuulu kaapin vakiovarustukseen, voi tilannetta kompensoida korvaamalla osan vedestä kookosmaidolla. Käytä silloin kuullottamiseen vaikka oliiviöljyä.

Kasvikset kannattaa muuten aina pilkkoa ja lisätä keittoihin tai patoihin järjestyksessä kovimmasta pehmeimpään. Tällöin kovimmat ehtivät jo esikypsyä sillä välin, kun vielä käsittelet muita kasviksia. Siinä missä bataatti ja palsternakka pehmentyvät hetkessä, lanttu vaatii aikaa ja punajuuri taitaa olla kaikista hitain (nälkäisen ruuanlaittajan näkökulmasta jopa hermostuttavan hidas :) Yritän useimmiten kompensoida kypsymiseroja myös pilkkomalla nopeasti kypsyvät suuremmiksi, hitaammat pienemmiksi ja/tai ohuemmiksi palasiksi. Koska on hankalaa lisäillä esimerkiksi uunijuureksia pellille eri tahtiin. Mikäli omistaa tehokkaan blenderin tai tehosekoittimen, juurekset kannattaa tosin jättääkin hieman napakoiksi keittoa tai soseita tehdessä. Näin ravintoaineet säilyvät hieman paremmin, mutta keitosta tulee silti silkkisen sileää.

Olen tällä hetkellä oikeastaan aika lailla tykästynyt erilaisiin (tarpeeksi sakeisiin) sosekeittoihin, sillä niihin voi upottaa käytännössä mitä vain ja valita helposti omia suosikkimakuja. Lämmin kasviskeitto menee näin talvisaikaan kivasti myös iltapalana, vaihteluna puurolle tai smoothielle. Jos teillä on hyviä ideoita, niitä saa mieluusti jakaa :)

~Sofie~

SAVUPAPRIKALLA MAUSTETTU PUNAJUURIKEITTO

700g punajuuria

500g porkkanoita

2dl punaisia linssejä

2 isoa sipulia

5 valkosipulinkynttä

noin 3-5 cm pala tuoretta inkivääriä
1 punainen chilipalko

2 kukkurallista rkl kookosöljyä

1-2rkl savupaprikajauhetta

mustapippuria

1-2tl timjamia

1tl oreganoa

suolaa

(1/2 sitruunan mehu)

(1tl kotimaista hunajaa)

Pese, kuori ja paloittele juurekset, chili ja sipulit. Kuumenna kattilassa reilusti kookosöljyä ja kuullota kasviksia joitakin minuutteja (lisää kasviksia sen myötä kun saat niitä pilkottua, aloita kovimmista eli punajuurista). Lisää vettä sen verran, että kasvikset lähes peittyvät. Lisää huuhdellut linssit noin vartin kiehumisen jälkeen. Anna kiehua kannen alla kunnes punajuuret ovat pehmentyneet riittävästi (käyttämäsi soseutusvälineen teho määrittelee "riittävän"). 

Kuori ja paloittele inkivääri ja lisää kattilaan. Nosta kattila liedeltä, anna keiton jäähtyä hieman ja soseuta se. Mausta keitto, ja lisää halutessasi sitruunaa tai hunajaa. Nauti esimerkiksi siementen kera, tai mikäli kaipaat enemmän proteiinia, paistetun jauhelihan tai kanan kanssa.